Kesäleirijuliste

Baby steps once again.

Ananasjuhlien on taas aika syntyä uudelleen. Svengaavaa musaa kajareista ja nopeasti lisää hedelmäboolia (ananasta&alkoholia) ryystämään!

Luin juuri ensimmäistä kertaa toveri Tapion blogia Münchenin menoista. Täytyy myöntää, etten jaksanut lukea jokaista postausta jonka "T-bag" oli sinne laittanut, mutta selailin antaumuksella kaikki kuvat läpi. Mutta tajusin sitten yht'äkkiä, aivan sattumalta, että hei, nythän mä hokasin. Että Teipiou voisi sitten joskus tulevaisuudessa tulla takaisin bloginsa ääreen ja muistella kokemuksia, joista hän nyt vasta kirjoittaa. Ja niin Levämiehen innoittamana rupesin tutkailemaan omaa postailujani ja sain jo nyt outoja nostalgiatrippejä.

Eivät blogit olekaan pelkkää julkisuuden tavoittelua tai huomionkipeää kirjoittelua vaan myös jotain meille itsellemme. Päiväkirjat voi helposti hukata tai polttaa, mutta kuten sanotaan, mitä kerran internettiin laittaa, siellä se sitten on ja pysyy. (Pienet internet tontut kopioivat jokaisen tekstin, kuvan tai videon jonka olet webbiin laittanut ja tallentavat sen virtuaaliseen korvatunturidatabaseen. Niin se vain on.)

Mutta nyt itse asiaan. Elämässäni alkaa taas yksi suuri muutos. Nimittäin aloitin tänään opiskeluni Laurean ammattikorkeakoulussa viestinnän linjalla. Kulttuuriala kiinnosti jopa niin paljon, että hyppäsin kelkkaan mukaan kesken kaiken. Koulu alkoi jo syksyllä, mutta aloitin vasta nyt keväällä. Syynä oli tietysti kuusi kuukautta armeijassa.

Tilanne oli tämä. Kaikki tunsivat jo toisensa melko henkilökohtaisesti, sillä ryhmät ovat noin 20 henkisiä ja pienryhmäopetusta on paljon. Ryhmät eivät muutu ja kaikilla on periaatteessa sama lukujärjestys. (Siirryin akateemiseen vapauteen valmistavasta lukiosta peruskoulufilosofialla toimivaan ammattikorkeakouluun!) Joten tuli aika outsider fiilis heti kättelyssä. Sitten päälleni kaadettiin vielä kolmen neljän vuoden ikäerot niin alkushokkisoppa oli valmis. Okei, ehkei kaikki olleet 22-24 vuotiaita, mutta sellasilta he vaikuttivat.

Tunnelma oli kuin olisin vaihtanut lukion hiekkalaatikkovaiheesta (kaikki saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa) suoraan oikeaan ja elävään (Kaikki ties missä) maailmaan. Sinne maailmaan, joka kuuluu 20+ vuotiaille, joilla on jo jonkunlainen henkinen kasvaminen alkanut ja jotka eivät ole ehkä koskaan kantanut lajiketta "lukiolainen" City-lehden kysymys&kuvissa.

Minähän olen vain 19-vuotias vastakuoriutunut poikanen. Kananmunani on ollut turvallinen koulujatkumo (ala-aste, ylä-aste, lukio), joka nyt särkyi kun piti ottaa askel kohti uutta ympäristöä. Lukiosta olisi ollut kai helpompaa siirtyä yliopisto meininkeihin, mutta eihän siellä mitään oikeasti kiinnostavaa minulle ollut.

Että tälläistä tänään. Saa nähdä mitä huominen tuo tulleessaan.

Ps. Pakko vielä mainosta Lego Star Wars II: The Original Trilogy peliä. Lego on aina ollut "the coolest thing ever" ja Star Wars on keikkunut parhaiden leffojen listallani jo vuosia. Kun nämä kaksi nuoruuden ikuista voimaa yhdistyy, on lopputuloksen pakko rokata muutamaa maailmaa! May the force be with you!

Spiidiä, komisario Palmu

Pitkällä tavalla lyhyen kirjoittamattomuuskauden jälkeen ansaitsee ananas kahdentuhannen kävijän (honorary mention blogin kirjoittajien refresh-napeille) kunniaksi tarinan tösielämästä. Olen syksyn ja alkutalven aikana käynyt opettelemassa ajamaan automobiilia. Tänään aamulla hurjastelin yhdellä viimeisistä ajotunneistani. Tunnin loputtua sain kovan tuomion päivän ajosta: liikaa nopeutta. Lupasin mielessäni ajaa ensi kerralla hitaammin ja hyppäsin sinisestä Corollasta kengurumaisella liikkeellä ulos. Opettaja huomasi minulta pudonneen jotain.

Sinulta putosi jotain

Penkillä makasi ontto, halkaisijaltaan noin sentin paksuinen ja viiden sentin pituinen muoviputki. Vierähti pieni hetki, kunnes tajusin sen olevan apuväline saada korvatulpat paikalleen, mutta tiedän miltä se vääjäämättä näytti - sniffausputkelta. Tilannetta ei auttanut se, että takeltelin sen olevan "ööh.. se on.. eh.. vaimennusplugien korvaansyöttöputki" löytämättä parempia sanoja - eikä varsinkaan se, että päälläni oli tavalliselle tallaajalle lähinnä ganja-pipoa muistuttava räikeä ja reikäinen myssy.

Seksikäs kuva lisää blogin luettavuutta jopa 20% (tm)

Mistä putki oli taskuuni joutunut, ei minulla ollut mitään havaintoa. Mainitsin asiasta opettajalle, mutta "näennäinen" tietämättömyyteni esineen alkuperästä ei varsinaisesti auttanut vakuuttavuuttani. "Olit ainoa, joka kuljettajanpenkillä istui", sanoi opettajani hänen silmiensä pullistuessa ja räjähtäessä liikaan verenpaineesanimeanime Too much speed through a plastic tube up the nostrils, I'll say.

Ei asiasta onneksi seurannut parin tunnin putkareissua pahempaa, pääsin vapaaksi heti jepareiden löydettyä vain huumaavia korvavaikkuja putken sisältä. Astelin Turun poliisiaseman edessä miettien, olenko ainoa sattuman ja valkoisen pumpulin huumaama lammasuhri. Vai sattuuko muillekin tällaisia kiusallisia vääryyskäsityksiä?

Kaikki tiet johtavat ananakseen

Yhden blogimme sadekausista loputtua alkoi suursienirihmasto Google suosioksemme kahmia pikku palstamme avainsanoja. Seurauksena on sienestys Googlessa tuonut viime aikoina mitä kummallisimpia itiöitä sivustolle.


Seuraavassa kommentteja hakusanoista, joilla google on heittänyt kävijöitä Pineapplepartyyn:

"antti voipio" & antti voipio
Koulumme notoriöösi kemian ja fysiikan opettaja googlasi pitkien etsintöjen jälkeen tiensä kuuluisuuteen. Kummallisuus oli heti perään samasta osoitteesta tullut haku "aatamin asussa" ...

ruotsalaista ruokakulttuuria (2)
Sven äter bara ananas!

"taas kerran" "bla bla bla"
Blogin päivitykset ilmaantuvat näköjään suoraan güugleen.

kadonneet kissat,
hullu muurahainen,
pikkuorava ja
löytöeläintoimisto
Hävinneen elikkosi tiedustelut lemmikkikirjeenvaihtajaltamme Ralfilta.

ohjelma josta sims pelit kaatuu
Ohjaisin lukijat suoraan tänne.

nano suojakuori
Ananasblogi on pikkuruinen turvakilpi maailman tuhnuuksia vastaan.

lost paljastuksia (8 hakua)
ja lost ultimate theory
Loppujen lopuksi paljastuu, että Lostin saari onkin vain ananasbaari, täysi hedelmien sateenkaari, joka juhlii. Jack on vihreä tomaatti ja Sawyer hapankaali, Kate
kielletty hedelmä.



Muita bileisiin johtaneita hakusanoja (lukumäärä):
muistisäännöt, mielipiteitä penny arcade, hanskat kaava, blondivitsi (3), pastetti, salattu kuva, puuvajan perustus, lauren caught my eye sanat suomeksi, onko vaikea päästä taikkiin, bostailla, rautakoura bluegrass, coca cola-lasi, makuupussin sisälakana, ilmainensanakirja.net, aleksi adjektiivi, filme irani hullu, iskulaatikko, minne mosel, maisemat saksassa, imuroi desperados 2, lisäosa carcassonneen, ilmaista musiikkia, ketjureaktioita, tommy lindgren kolumni, divorcekvin.com, perjantai arvaa

The Most Spooky Keyword Award menee kuitenkin espoolaiselle "nettihengittäjälle", joka löysi ananaksen hakemalla Ralfin siskon nimellä ..!

Googlen tietoon jää jokainen hakusana, jolla haette, joten keep googlin, fellas!

[ spyglass woman via ]
[ ananas via ]

Vielä koittaa uusi aika!

Hops ja kops, jo on blogi nukkunut pitkään. Tähän on kuitenkin ollut ihan luonnolliset syyt, sillä koulun loputtua keväällä on ennen niin aktiivinen kirjoittajatiimimme hajaantunut surullisesti tähän lohduttomaan maailmaan. Kesällä kaikki puuhasivat aikalailla omiansa, minä itse olin päivittäin Heurekassa tekemässä töitä, Ralf yritti ottaa elämästä kaiken irti ennen armeijaa ja Johnny vietti aikaansa erilaisilla leireillä lopulta päätyen kuukaudeksi sivarikeskukseen. Syksyn tultua Ralf oli kadonnut Vekarajärvelle, Johnny oli aloittanut palvelutyönsä vanhassa koulussamme ja minä itse opintoni Viikissä. Tiivistäen voisi sanoa ettei olla kauheesti nähty eikä kuultu. Onko se hyvä vai huono? No jaa, vaikea sitä nyt on noin mustavalkoisesti miettiä, ajat vaan muuttuvat. Kivaa olisi jos saataisiin taas blogi pystyyn! Voisimme vaikka aloitella tosta yläbannerista joka on hävinnyt jonnekkin...

Jos jotain mahtavaa lähiajoilta pitää mainita niin ehdottomasti siisteintä oli 13. lokakuuta Egotripin keikalla itse Johnnyn kanssa. Biisit soi vieläkin päässä!

Kesäkatu kuuma, iltapäivän huuma

Blogimaailmaan on tupsahtanut hemmo, joka kirjoittaa melkoisen samalla tyylillä kuin alletuhertanut. Salanimellä Länsibrandy esiintyvä sivari ylläpitää Sivarihemmon blogia, jossa hän kertoo mitä sivarissa oikeasti tapahtuu. Sounds zounds.


Fiilistellen vielä kisoja, lepuuttakaa silmää kultakengän peterpanmaisessa pätkässä,
suorana Mikä-mikä-maasta.

Kisaterveisiä Saksasta

Lähtö Saksaan tapahtui Tampereen lentokentältä, jonne menimme autolla. Yhdeksän päivän parkkiaika maksoi 34€, mutta parkkivirkailija tarjosi saman tien kahta viikkoa neljälläkympillä. Tamperelaishuumoria kukkeimmillaan…

Saksassa laskeuduimme Hahnin kentälle, lähellä Frankfurtia. Majoituimme yöksi läheiseen Sohrenin kylään. Sohren oli kaunis pieni kylä, tosin koko ajan haisevaan lehmänlantaan oli kaupunkilaiselle hieman vaikea tottua. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Gelsenkirchenia, jossa meillä oli ensimmäinen peli, Puola-Ecuador. Olimme vuokranneet auton, joka paljastuikin tuliteräksi Mersuksi. Jouduimme valitettavasti luopumaan autostamme hyvin pian, kun eräs paikallinen mummo peruutti sen kylkeen. On paikallaan huomauttaa, että törmäyksen sattuessa olimme paikallamme. Mummon selitys oli, että hän ei ollut nähnyt meitä. Herää kysymys, miten joku, joka ei näe paikallaan olevaa autoa, on voinut saada ajokortin. Eikä mummon autoon tullut edes lommoa! Parin tunnin selvittelyn jälkeen, Mersu vaihtui Bemariin.

Lähdimme ajamaan pitkin Mosel-jokea. Jokilaakso oli upeaa seutua, idyllisiä pikku kyliä laaksossa kiemurtelevan joen varrella. Kukkuloiden rinteet olivat täynnä viiniviljelmiä, ja Mosel-laakso onkin Saksan tunnetuinta viinialuetta. Ajanpuutteen takia jouduimme jatkamaan matkaa moottoritiellä. Saksassa useilla moottoritiellä ei ole nopeusrajoitusta, ja jos ei ole ruuhkaa, keskinopeus saattaa olla 150km/h.

Haastetta ajamiseen saatiin, kun saavuimme Ruhrin alueelle. Ruhrin alue on Saksan teollisuuden keskus, useasta yhteenkasvaneesta kaupungista muodostunut megapolis. Maisemapuolta ei juuri tältä alueelta löydy, vaan tienvarsia sävyttävät laajat tasangot ja tehtaiden piiput. Lopulta selvisimme hotelliimme Esseniin, josta otimme taksin Gelsenkirchenin stadionille. Stadikka oli keskellä metsää, noin 7 km kaupungin keskustasta. Puola-Ecuador oli otteluna ihan kohtuullinen. Se päättyi hieman yllättäen Ecuadorin 2-0 voittoon. Istuimme puolalaiskatsomon keskellä, joten ääntä kyllä riitti, Puolan huonosta esityksestä huolimatta.

Ottelun jälkeen palasimme Gelsenkircheniin, ajatuksena oli syödä jotain, sillä emme olleet syöneet kunnon ateriaa koko päivänä. Kävi kuitenkin ilmi, että Gelsenkirchenissä ei oli minkään näköistä yöelämää. Söimme toastit oluen kanssa pienessä kahvila-baari yhdistelmässä. Tarjoilija (joka oli itse naapurikaupunkin Bochumista) kuvaili Gelsenkircheniä ilmauksella ’Ass of the world.’ Eli kyseessä on ilmeisesti paikallinen Turku.

Seuraavaksi siirryimme Hampuriin seuraamaan ottelua Argentiina-Norsunluurannikko. Ottelu oli huippuhyvä, paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Norsunluurannikko oli yllättävän hyvä, mutta hävisi kuitenkin ottelun 2-1. Katsomo oli sinisenään Argentiinalaisia, ja paikalla oli Argentiinan Matti Nykänen, Diego Maradona.

Kaupunkina Hampuri on Saksan vanhimpia. Se oli tärkeä kauppakaupunki jo satoja vuosia sitten, ja Hampuria kutsutaankin usein Hansakaupungiksi. Kaupungin vanha keskusta oli hieno ja eloisa. Valitettavasti emme ehtineet liikkua kaupungissa paljoakaan, koska aikaa oli niin vähän. Kävimme myös kuuluisalla Reeperbahnilla, tosin päiväsaikaan, joten katu ei päässyt näyttämään parhaita(?) puoliaan.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Uslariin, josta olimme vuokranneet talon. Pysähdyimme matkalla Hannoverissa (pakko nähdä Hollanti-Serbia&Montenegro!), joka näytti oikein miellyttävältä kaupungilta. Hannoverissa, kuten joka puolella Saksaa, oli paljon kisafaneja liikkeellä, ja kaupat tarjosit kisakrääsää alennushintaan. Matsin jälkeen ajoimme Uslariin, joka on pieni kylä lähellä Kasselia ja Göttingeniä. Talomme oli kaksikerroksinen omakotitalo lomakylässä viiden minuutin ajomatkan päässä Uslarin keskustasta. Ensimmäiset asiat ensiksi: Televisio täytyi saada toimimaan, sillä yhtään matsia ei saa missata! Muutamia kuvia talosta (siivottuna):

http://img220.imageshack.us/img220/2958/p10308486kl.jpg
http://img146.imageshack.us/img146/9967/p10308510ml.jpg

Seuraava pelimme oli Ranska-Sveitsi Stuttgartissa, kaukana etelässä. Ajoimme yli 400 km ehkä turhimman pelin koskaan takia! Ennakkosuosikki Ranska ei saanut mitään aikaan, ja peli päättyi 0-0. Yllättäen katsomoa hallitsivat sveitsiläiset, joiden seassa mekin istuimme. Matsin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Leipzigiä, jonne meidän pitäisi ehtiä huomiseksi. Jouduimme kuitenkin pysähtymään Brasilia-Kroatia –ottelun takia. Matka Leipzigiin oli pitkä, joten yövyimme jossain pienessä kylässä, jonka läpi satuimme ajamaan. Aikaisin aamulla matka jatkui Leipzigiin.
Leipzig on entistä Itä-Saksaa, mutta sen historiallinen keskusta oli säilynyt hyvin. Kävimme muun muassa pyhän Tuomaksen kirkossa, jonne J. S. Bach oli haudattu. Kaupungin laitaosia hallitsi ankea neukkuarkkitehtuuri, osa taloista oli hyvin samanlaisia kuin Helsingissä. Erot Itä- ja Länsi-Saksan välillä olivat kuitenkin erittäin selvät.

Pelinä Leipzigissä meillä oli Espanja-Ukraina. Matsi oli mahtava, se päättyi Espanjan 4-0 murskavoittoon. Varsinkin Espanjan neljäs maali oli upea, pitkä syöttökuvion jälkeen Torres laukoi voimalla alakulmaan. Tuloksesta huolimatta poimin stadionilta Ukrainan pelipaidan, tuskin monelta suomalaiselta löytyy vastaavaa. Seuraavissa kuvia pelistä ja tunnelmaa katsomosta ja stadionilta:

http://img146.imageshack.us/img146/6386/p10308129du.jpg
http://img220.imageshack.us/img220/2803/p10308190md.jpg

Leipzigistä palasimme Uslariin talollemme. Meillä olisi ollut vielä yksi peli, mutta emme viitsineet ajaa n. 1000 kilometriä Hampuriin ja takaisin Costa Rica-Ecuadorin takia. Sen sijaan kävimme Göttingenissä, joka on Uslaria lähinnä oleva kaupunki. Kaupungin vanha keskusta oli hieno, ja se oli erittäin vilkas, sillä suurin osa meksikolaisfaneista päätti yöpyä Göttingenissä. Katselimme futista ravintolassa ja shoppailimme.

Lauantaina ajoimme takaisin Hahnin lentokentälle, josta meillä oli lento takaisin Tampereelle. Ajoimme Lahn-jokea pitkin, joka sekin oli upeaa seutua. Maisemat olivat upeita, laaksossa kiemurtelevaa jokea reunustivat pikkukylät ja kylpyläkaupungit. Valitettavasti väsymys alkoi painaa, sillä olimme joutuneet heräämään neljän jälkeen. Tunnelmaa ei nostattanut se, että lento olikin 2 tuntia myöhässä. Lentokentän muovituolit eivät olleet paras alusta nukkumiseen, mutta väsymys vei voiton. Lopulta selvisimme kotiin, ja nyt onkin mukava ottaa iisisti ja katsella MM-kisoja ennen kuin intti alkaa, päivä MM-finaalin jälkeen.