It's In the Game
Kesken tavanomaisen kuutamokävelyni, juuri havaittuani Sigma Draconis -tähden eriskummallisen aseman kvasaarien suhteen, huomaan olevani kahden ajatuskatkelman välimaassa. Haron tähtitieteellistä partaani hetkisen, kunnes päähäni iskeytyy kysymys: miksi pelit ovat niin kiinnostavia? Kesken pohdintojeni tyttöystäväni keskeyttää ajatuksenjuoksuni huutamalla "Nuu nuu!" ovensuusta. Taas menossa töihin pullapajaan, mokomakin työnarkomaani. Missä olinkaan? Niin, filosofimieleni oli juuri... WOOMXP
Horisontin takaa kuuluu yhtäkkiä valtavaa jyrinää, ovatko muukalaiset valtaamassa viimein planeetan? Scully, Mulder - missä olette kun teitä tarvitaan? Jyrinä ei johdukaan invaasiosta, vaan pahemmasta: Isännällä on nälkä! Voinko sanoa hassuja sanoja, joita kukaan ei ymmärrä, pelastaakseni tilanteen? Voinko laukaista palohälyAAARHHPUDDING --
WC tämänkin Simin ajatuksissaNousen vihdoin tietokoneen ääreltä. Sims 2 -yliopistolaajennus ja sen virtuaaliset tähtitiede- sekä filosofiaharrastukseni saavat odottaa. Hahmon kysymys jäi kuitenkin mieleen: Miksi olemme niin kiinnostuneita peleistä? Eikö ole lähinnä taakka valvoa yömyöhään WC:ssä? Eikö jatkuvasta WC:n* äärellä istumisesta tule ummetusta? Miksi pelaan itsekin leikkimällä ajatuksillanne ja nautin todellisuuden rajamailla hyppimisestä? Miksi pelejä on kaikkialla? Voiko yhteen kappaleeseen laittaa enempää kys
Löytyipä teiltä vastauksia tai ei, suurin peleistä on elämä, jota kannattaa muistaa pelatakin välillä. Itse aion ottaa elämäni komerosta jo tänään.
bonuskysymys #1: miksi naiset ovatkin oikeasti pelimiehiä?
*Warcraft
posted by John @ tiistaina, huhtikuuta 11, 2006
6 Comments:
Elämähän se tuolla hyllyllä pölyttyy. Pitäisi kai koettaa taas asentaa ja käynnistää.
Hyvää
- Ihmissuhteet
- Juoni
- Vapaus...
Huonoa
- ...jossa on joskus myös putkijuoksun makua
- Ei save/load vaihtoehtoa
- Joskus loskainen ja harmaa ympäristö, grafiikka ontuu
Pelit suosittelee. 86 pistettä.
Elämä on muuten ainoa ohjelma, jonka ensiasennus kestää noin 9 kuukautta...
...se pitää rebootata joka yö...
...se ei suostu pyörimään kuin tietyn aikaa ennen kuin se taas kaatuu johonkin ennaltaodottamattomaan...
Elämä = Windows?
(are we nerds or whot)
Peleissä on jotain samaa kuin kirjoissa. Varsinkin Sims-pelisarjassa. Sinne voidaan uppoutua pois maailmasta. Kun luin Turkin matkalla Ollin antamaa "Kafka on the Shore" kirjaa, se oli kuin toinen maailma. Pystyin sen avulla hypätä hetkessä pois likaisesta mutta lämpimältä rannalta oudon maagiseen Japaniin.
Sama on peleissä. Simsissä pystyy oikeasti tekemään jotain elämällään, kun oikeasti ei pääse edes ulos talosta. No ei se nyt aivan noin ole, mutta monet pelit ovat hyvä lepotauko elämän hektisyydestä ja vastuusta. Monessa pelissä ei ymmärretä käsitettä vastuu. Vaikka monet haluasivat sitä peleihin, minusta se loistaa poissaolollaan. Joskus tuntuu, että sitä on aivan liikaa oikeassa elämässä.
Toinen syy on se, että pelit ovat vain niin *damn* viihdyttäviä. Pelit ovat lähenemässä myös elokuvien kaltaista kerrontaa. Ensin kirjoitetaan kirja. Siitä tehdään elokuva, josta tehdään peli. Pelit ovat vain osa kerronnallista evoluutiota. Uusimpana tulokkaana The Godfather - The Game. Voit itse seikkailla kirjan ja tunnetumman elokuvan luomassa maailmassa. Pelit antavat monelle tarinalle uuden interaktiivisen ulottuvuuden.
Välissä pitää tietysti mainita tuleva Heroes "High Five" Vitonen. Veikkaan, että Heroes V demo tulee viihdyttämään & koukuttamaan minua aika roimasti. Enää 79 prosenttiä jäljellä!
Monissa peleissä puree kybällä myös moninpeli. Heroes of Might and Magic ei ole koskaan loistanut yksinpelillään, vaan sen suola on aina ollut kavereiden välinen kilpailu. Halon yksinpeli ei ole läheskään niin viihdyttävä kuin sen monipuolinen moninpeli. Kysykää vaikka Ollilta. Kavereitakin on aina hauskaa pläsäyttää luotisuihkulla päin naamaa. (Ja nauraa päälle räkäisesti. Kysykää vaikka Ollilta. ;D)
Speelaavat tytöt ovat sitten toinen juttu. Mikä saisi feemalet pelaamaan? Nintendo on jo alkanut ymmärtämään vastakkaista sukupuolta. Heillä on ongelmaan ratkaisuja jo Nintendogsin ja Animal Crossingin kaltaisten pelien avulla. Molemmat simuloivat söpösti oikeata maailmaa. Aivan kuten Sims.
Mutta siitä en tiedä ovatko naiset pelimiehiä. Siihen on vielä pitkä matka.
Ditto, Ralf. Peleissä on se kiehtovuus, että toisin kuin elämässä, pelatessa voi häsmätä mitä hyvänsä ilman seurauksia. Ja quickload pelastaa, missä reaktiokykysi jäätyy.
Halon selkäpuukkoihanuudet koin muuten itsekin, kun kykin spawnissa opettelemassa nappeja ja Olli hohottaen sniputti minut näkymättömistä kerta toisensa jälkeen. Gotta love.
Pelien elokuvallisen evoluution seuraava aste tulee todennäköisesti olemaan 80-luvun arcaden filmatisointi, ensimmäisenä Pacman - the Movie. Keltainen hedelmäsieppo imuroi haamuja ja kirsikoita, kesto 1h24min.
Val Kilmer as Pacman
Jack Nicholson as Joker-Ghost
Natalie Portman as Cherry
Jatko-osienkin nimet on jo päätetty:
ii. PACMAN RETURNS
iii. PACMAN FOREVER
Nokkani suuntaa eri dimensioihin uuden Desperadosin suhteen, se vaikuttaa todella sulavalta ja nätiltä. Pelien speksit tosin tuntuvat nykyään lähinnä lunnasvaatimuksilta ...
Kaikkia tehoja ei tietenkään tarvitse käyttää. Ongelma on vain siinä, että josset sinä käytä niitä, joku muu pelitalo kyllä käyttää. Julkaisijoiden mielestä parempi grafiikka on pelille aina ansio, minkä seurauksena päivittämättömiä metallitoosia muistetaan harvemmin. Oikeasti vanhoja koneita käyttävä pelaajakansa on kaiken lisäksi vähemmistössä, ja hekin voivat pelata (kulmikkaasti).
Pelitalot eivät toisaalta kanna kaikkea vastuuta vaatimustason kasvusta... Ihmiset haluavat omistaa isompia ja suurimoottorisempia menopelejä kuin muut - monet bostaavat paremmilla tehoilla ja jopa vaativat, että saavat käyttää niitä tehoja hyväkseen. Kun rahaa on pelissä, pyörää pyöritetään eteenpäin väistämättä...
That's right, olisi jees nähdä peli, jossa on panostettu juoneen yhtä kovalla kaliiberilla kuin grafiikkaan.
Ehkäpä koodausmaestroja opetetaan liikaa pyörimään koodin maailmassa, heille pitäisi järjestää juonikkaitakin kursseja ..
Lähetä kommentti
<< Home