Lauantai-illan huumaa: Osa Yksi.

Juoksua, naurua ja julkisia kulkuvälineitä.

20:05

Päätän lähteä sittenkin Aleksin kutsusta Mikolle katsastamaan minkälaista meininkiä siellä olisi tarjolla. Laitan nopeasti vaatteet päälle ja etsin kännykkäni. Se on ehtinyt latautua juuri sopivasti kahteen palkkiin. Kiedon kaulahuivin ja heitän takin päälle. Kaappaan jääkaapista muutaman Copperbergin omenasiiderin, jotka Marc on tuonut jostain ylijäämänä. Hanskat kädessä juoksen ulos ja tajuan tehneeni lähtöä jo 40 minuuttia. Minulle tulee kiire etsiä kauppa olutostokselle.

Kun sporia ei näy päätän juosta koko matkan Sokoksen S-markettiin. Juuri ohitettuani Kansallismuseon pysäkin näen nelosraitsikan kiitävän ohitseni. Kiroan ja huomaan hikoilevani. Päädyn kauppaan juuri muutamaa minuuttia ennen yhdeksää ja kaappaan kouraani muutaman koffin. Kassajonossa kuuntelen kännisen miehen tilitystä naisystävälleen. Heilläkin on kiire alkoholiostoksiin. Päätän ravita itseäni lähistön skotlantilaisessa ravintolassa ja saan voileipäni lisäksi ilmaisen uudistuneen sokerittoman kolajuoman. Riisun hiostavan takkini ja nautin sormille valuneista soosseista.

21:35

Olen 3b sporassa kun huomaan kulkevani tehtaankatua pitkin. Mikko asuu samalla kadulla joten jään pois vain tajutakseni, että joudun harhailemaan vielä 15 minuuttia ennen kun löydän oikean oven. Etsiessäni oikeaa numeroa kylmä meri-ilma saa mieleni virkistymään ennen tulevaa aivosolujeni joukkomurhaa. Huomaan tulleeni oikeaan osoiteeseen. Kolmas kerros, toinen ovi.

Löydän itseni illanistujaisista. Kaikki ovat palautumassa perjantaisista juhlinnoista, joissa monikin on ilmeisesti toilaillut nolosti. Vittuilen Saanalle ystävälliset vakiovittuiluni ja kuuntelen mielenkiinnolla uusimpia tulevaisuuden suunnitelmia. Muilla näyttää olevan hyviä ideoita verrattuna omaan "ei hajuakaan"-mantraani. Pojat katsovat jalkapallo-ottelua. Vahvaakin vahvempi Palermo ei pelaa. Barcelona ja Malaga (!) vetävät molemmat nollapelin. Missä on Ronaldinho, joka saisi peliin edes jotain innostuksen aihetta.

Vedän oluen ja siiderin, joka osoittautuu kelpojuomaksi. Ei enää ikinä mitään ylimakeita kuplakulauksia. Copperbergin pehmeä neste saa juhlaväen heliumpallosekoilut naurattamaan. Vaikka kuinka imen keuhkoni täyteen he-he-heetä, en saa itsestäni ulos yhtään kimeää ääntä. Petyn ja menen seuraamaan karaokea. Meno on niin hervotonta, etten edes kuule muiden laulua ja karaoke-ohjelman kaameaa taustapimputusta nauruni seasta. "Ma-ia-hii. Ma-ia-huu. Ma-ia-hoo. Ma-ia-haha..."

Porukka rupeaa häipymään ja ajattelen itsekin tehdä samoin. Paikalle saapuvat herrat Juvonen ja Orvomaa joten päätän ripeyttää lähtöäni. Kengät jalkaan ja pikaiset "nähdään"-fraasit. Soitan Killille ja sanon, että tulen liittymään heidän seuraansa. Hän sanoo heidän seuransa sijaitsevan Hakaniemen Trickshotissa. Juoksen ulos ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ennätän juuri tulevaan kolmosen ratikkaan.

00:55

Kuuntelen miten edessäni istuvat kaksi naista keskustelevat siitä miten toinen on löytänyt miehen, joka pystyy vihdoin tyydyttämään hänet. Katson kelloa ja huomaan, että biljardibaari, johon olen menossa tulee todennäköisesti sulkemaan ovensa tunnin päästä. Jack Bauer olisi tässä vaiheessa varmaan jo ampunut pari ihmistä ja kaapannut auton. Kuulen tikityksen päässäni ja maailmani jaetaan ruutuihin, joissa eri ihmiset tekevät eri juttuja samaan aikaan. Digitaalinen piipitys voimistuu. Beep beep beep...

Ensimmäisen osan loppu. Toisessa osassa matkaamme Hakaniemen savuisiin baareihin ja Linnanmäen lähimaastoihin katsastamaan kaupungin talvikunnossapitoa.