Vielä koittaa uusi aika!

Hops ja kops, jo on blogi nukkunut pitkään. Tähän on kuitenkin ollut ihan luonnolliset syyt, sillä koulun loputtua keväällä on ennen niin aktiivinen kirjoittajatiimimme hajaantunut surullisesti tähän lohduttomaan maailmaan. Kesällä kaikki puuhasivat aikalailla omiansa, minä itse olin päivittäin Heurekassa tekemässä töitä, Ralf yritti ottaa elämästä kaiken irti ennen armeijaa ja Johnny vietti aikaansa erilaisilla leireillä lopulta päätyen kuukaudeksi sivarikeskukseen. Syksyn tultua Ralf oli kadonnut Vekarajärvelle, Johnny oli aloittanut palvelutyönsä vanhassa koulussamme ja minä itse opintoni Viikissä. Tiivistäen voisi sanoa ettei olla kauheesti nähty eikä kuultu. Onko se hyvä vai huono? No jaa, vaikea sitä nyt on noin mustavalkoisesti miettiä, ajat vaan muuttuvat. Kivaa olisi jos saataisiin taas blogi pystyyn! Voisimme vaikka aloitella tosta yläbannerista joka on hävinnyt jonnekkin...

Jos jotain mahtavaa lähiajoilta pitää mainita niin ehdottomasti siisteintä oli 13. lokakuuta Egotripin keikalla itse Johnnyn kanssa. Biisit soi vieläkin päässä!