Pineappleparty

sunnuntaina, huhtikuuta 16, 2006

Turkissa, Turkissa!

Eli sinne ja takaisin.

Turkki on maa Vähä-Aasiassa ja Lähi-Idässä ja sillä on monta rajanaapuria mm. Syyria, Irak, Armenia, Kreikka, Bulgaria ja vaikka Iran. (plus pari muuta pikkuvaltiota) Nuo te varmaan tiesitte. Maa on myös erittäin vuoristoinen. Mutta tiesittekö sitä, että sinne lentää 3,5 tuntia Air Finlandin lentokoneella ja että Antalayan lentokentällä maksaa coca-cola lasi noin 5 euroa. Ette varmaan myöskään tiennyt, että 1,6 turkin liiraa on yhden euron arvoinen. Tämä tekee yhdestä liirasta noin 0,625 euron arvoisen kolikon. Turkissa ei enää voi olla miljonääri, sillä rahasta otettiin pois kuusi nollaa. Myös yhden liiran arvoisia seteleitä on olemassa. Olipa hauskoja nippelitietoja.

Lentomme lähti 5.10 (Herätys 3.30) ja saapui tähdättyyn maahan yhdeksän maissa. Antalyasta ajoimme bussilla Analyaan. Ei vaan Alanyaan, joka on tunnettu Kleopatran mukaan nimetystä rannasta ja suuresta ainakin 1000 vuotta vanhasta linnakkeestaan. Alanya on myös kunnon turistikylä, joka näyttää Espanjan "Suomi/Aurinko"-rannikkolta (Costa del Sol) , mutta 20 vuotta nuorempana. Eli kaupunki ei tunne käsitettä kaupunkisuunnittelu tai "rauhassa kulkeva turisti". Asuin hotelli/apartment stydeemissä, ja olin rauhaton turisti, ennen kuin totuin ravintoloiden ja bazaarien sisäänheittäjöihin. Kehitin omat vastataktiikkani. Sanoin kylmästi ei kiitos tai olin täysin reagoimatta. Heitin myös tiukkoja vastakysymyksiä. Taloja on sikin sokin, ja monet ehtivät jo homehtua ennen valmistumista. Kiinteistövero tulee nääs voimaan vasta, kun talo on kokonaan valmis.

Kuten sanoin, rauhassa kulkeva turisti on harvinainen näky. Monet katuravintolat käyttävät monipuolista sanavarastoa houkutellakseen rahakkaita turreja. Turkkilaiset kaupustelijat osaavat näet melkein viittä eri kieltä. Suomea, ruotsia, tanskaa, englantia ja tietysti turkkia. Ei kaikkia "fluently", mutta kuitenkin.

Turkkilaisten sisäänheittäjien top-5 sanottua

1. Yes please. (Sanovat kun pitäisi sanoa oikeasti "Welcome".)
2. Where do come from? (Kun turisti sanoo saman takaisin, he yleensä väittävät itseään kiinalaiseksi. Ovat myös kovia arvailemaan turistin kotimaata. Turistin pitäisi aina valehdella, sillä hän ei halua sisäänheittäjää huutamaan hänelle äidinkielellään.)
3. You break my heart! (Yleensä kun turisti ei mene heidän ravintolaansa. Huom. Turkkilaisilla on lukematon määrä sydämiä.)
4. How are you, my friend? (Turkkilaiset ovat aina ystäviäsi.)
5. Do you remember me? (Vaikka turisti ei olisi koskaan ennen tavannut tätä kaupustelijaa, hän on aina tavannut turistin.)

Turkissa kannattaa myös vuokrata auto ja tutustua muuhun maahan. Kannattaa kuitenkin huomata, että maa on melkein pelkkää vuoristoa ja että monet tiet eivät ole nähneet asfalttia ja suoraa osuutta. Noin 150 kilometrin matkaan saattaa kulua noin 5 tuntia monien mutkien takia. Raunioita ei kannata etsiä matkailuesitteen avulla, sillä se valehtelee usein. Huikeat rauniot voivat olla joskus niin tavoittamattomissa, ettei sinne jaksa lopulta edes vaivautua ajamaan. Raunioita on Turkissa myös niin suuri määrä, että monet niistä ovat laiminlyötyjä. Turkkilaiset eivät niistä välitä, sillä ne ovat niin tavallisia.

Aurinko paistoi vain 3-4 päivää kahdeksan päivän lomasta, joten naama ei kunnolla ruskaantunut. Sade ja pilvi olivat läsnä, vaikka Alanya on kuuluisa vuotuisesta yli 300:n päivän auringonpaisteestaan. Muuten rannalla löhöily oli mageeta.

Vaikka Kalkkuna on muslimimaa, ei sitä muuten huomaisi, ellei minareeteistä tuli viisi kertaa päivässä arabiaksi uskontunnustusta. Vaikka joka kerralla tulisi kunnon muslimin rukoilla, en nähnyt yhtäkään polvistumista, paitsi muutamassa moskeijassa. Islam heille on kuin kristinusko minulle. Ei kosketa. Tähän saattaa vaikuttaa se, ettei arabiksi kirjoitettua koraania ole vieläkään käännetty millekään kielelle, eivätkä turkkilaiset osaa arabiaa. Sama oli Euroopassa, kun papit lukivat raamattua latinaksi lukutaidottomille talonpojille. Kenelläkään ei ole hajua mitä itse uskontoon oikeasti kuuluu, kaikki tieto on vain kuulopuhetta ja vapaata tulkintaa. Vaikka alkoholi on ehdottomasti Haram (synti), sitä vedetään silti iloisesti Rakin muodossa. Raki on anislikööriä, jossa on puolet vettä. Maistuu kaamealta, mutta kelpaa turkkilaisten kansallisjuomaksi.

Ruoka Turkissa on erinomaista. Sikäläiset riisi, kebab ja tietysti halva ovat mehevän maukaita ja toreilta löytyy mielettömän halvalla erilaisia vihanneksia. Ruoassa on paljon enemmän rasvaa kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. En syö vähään aikaan yhtäkään kebab suikaletta. Hyöh! Salaattejakin löytyy, mutta niistä pilkistää usein vihreä ja vahva chilipippuri, joka tuo makua suun täydeltä. Stadin Kebab antaa vain esimakua Turkkilaisesta keittiöstä. Kansallisruokia ovat turkkilainen pizza eli Lahmacun ja nuudelimaisella täytteellä pakattu pasteija, Börek. Turkkilainen kahvi ja tee ovat myös omaa luokkaansa. Vahvasti sokeroitua teetä vedetään kymmeniä kuppeja päivittäin, jotta pysytään hereillä. Turkkilaiset nukkuvat noin 6 tuntia ja matkustavat, syövät ja tekevät työtä sen loput 18 tuntia.

Harmittavasti Turkissa harva tyttö ehtii kadulle, sillä monet ovat kotona siivoamassa tai jossain muualla. Alanyaan tullaan tekemään työtä kaikkialta Turkista. Usein tämä työvoima koostuu miehistä. Siskon arvosana näille uroille oli "Kyllä nämä voittavat Suomen insinörtit ihan leikiten". Kaikilla on geeliä letissä ja tuoreimmat feikkimerkkituotteet päällä. Muuten he ovat melkein yhtä pahaa kloonikansaa kuin suurin osa aasialaisista.

Turkkia tuli nähtyä tarpeeksi viikon aikana. Jos menen takaisin, teen sen vasta noin 30 vuoden päästä ja toivon, että maa olisi saanut parannusta aikaan. Nykyiseltään, se tarjoaa vain halpaa viihdettä, mutta rajoitetussa ympäristössä. Vaikka kykenisit kulkemaan ympäri maata, et oikeastaan halua, sillä vain turistikohteet ovat tarpeeksi hienoja länsimaiselle psyykkeelle. Ihan totta. Jopa kokenut travellaaja saattaa tylsistyä ainaiseen vuoristomaisemaan ja likaisiin betonihelvettiin. Merihaka on hieno paikka.

Ei tässä muuta blaasattavaa. Ensi kertaan. Ralf kiittää ja kuittaa. (Kuvat editoin myöhemmin. Nyt vielä kamerassa. Kysykää lisää esim. turkkilaisesta rap-musiikista kommenttien avulla. Yritän vastata parhaani mukaan.)

6 Comments:

At 1:29 ip., Blogger John said...

Rakihan kuulostaa vain vahvemmalta versiolta suomalaisten kansallisjuomasta, oluesta. Maistuu melko kauhealta, mutta silti kitataan.

Kamera on muuten hyvä hämäystapa, sillä sen avulla voi hämätä olevansa Japanista - sitähän ravintolabouncerit harvemmin osaavat. InBouncer-suojaohje ulkomaille: Laita silmät sirriin, piilota näkyviin pari syömäpuikkoa tukkaan ja laita Konican salamavalo "always on" -asetukselle. Räpsi fotoja, kunnes turkkilainen huutaa "Falafel, falafel!", mikä merkitsee sokeutta. Pakene.

 
At 1:35 ip., Anonymous Anonyymi said...

Et sitten pistäytynyt Irakissa kun olit noin lähellä?
Bagdadin keskusta olis voinu olla kiinnostavaa vaihtelua siihen vuoristomaisemaan.

 
At 2:19 ip., Blogger John said...

Levititkö muuten niitä antamiani propagandaflyereita turkistarhauksesta? Niitä, missä sanottiin

TURKKILAISET HÄKEISTÄ

 
At 5:45 ip., Blogger John said...

Tamam, magik tamam! eli löytyykö sinulta lisää kuvia tuosta maagisesta maasta?

 
At 8:51 ip., Anonymous Anonyymi said...

Kyllä, Olli. Mä ihan oikeasti luen teidän blogia. Ralf ei oo koskenu mun koneeseen pitkään aikaan...eikä tuu koskemaan.

 
At 3:17 ip., Blogger Ralf said...

Kuvat:

Katrin Baumann
Copyright 2006

Thanks for dem pics!

 

Lähetä kommentti

<< Home