Oli kylmä - tarina viikonlopustani

On perjantai ja olen hieman etuajassa kololla. Paikalle saapuu ensin Samba, kolkytjotain, heittämään kanssani läppää, sellasta perus "No mites Mattila?" tyylistä juttua. Hetken kuluttua tulevat Martti, kakskytjotain, ja Simo, nelkytjotain. Toteamme tässä vaiheessa, että kukaan muu ei ole kai sitten tänään mukaan tulossa, eli neljällä mennään. Miehet polttavat yhdessä tupakat porttikäytävässä ja menemme kauppaan ostamaan viikonlopuksi ruokaa. Mukaan tarttuu luonnolliseen tapaan puolet enemmän proteiinia, kuin hiilihydraatteja tai tärkkelystä. Samba menee vielä kololle odottamaan veljeään Judea tuomaan hänelle autonsa lainaksi ja me loput lähdemme Simon autolla kohti Espoota, lainaamaan Simon veljeltä peräkärryä.

Onneksi auton radio on päällä, sillä matkan aikana ei paljon puhuta. Lähinnä minä ja Martti vaihdamme kuulumisia, sillä Simo on aika hiljainen tyyppi. Espoossa odottelemme Martin kanssa pihalla, kun Simo ja hänen Sissi RUKin verkkareihin pukeutunut veljensä sumplivat peräkärryä. Martti polttaa röökin, ja puhumme siitä miten emme ikinä muuttaisi vastaavaan lähiöön. Matka jatkuu pian kohti hirsalaa. Pysähdymme matkalla ostamaan moottorisahaan bensaa jo legendaariselta Jorvaksen Shelliltä.

Määränpäässämme pidämme tupakanmittaisen, viemme tavaramme kämpälle ja kannamme kolme tuntia puuvajan hirsiä tien viereen. Homma on nimittäin niin, että Töölön Siniset joutuu nyt vaihtamaan kämppää ja tonttia. Ennen kuin uudelle tontille saadaan uusi kämppä, täytyy vanhalta siirtää puuvaja ja irtaimisto sinne. Edellisenä viikonloppuna vaja oli purettu, ja hirret numeroitu ja nyt se piti siirtää ja koota. Ennen nukkumaan menoa syömme makkaraa ja miehet polttavat. Uusi makuupussinsisälakana (yhdys sana?) on mahtava ja saan makeat unet.

Herätys on karkeasti seitsemältä, joka hieman ketuttaa. Ei auta itku markkinoilla. Martti ja Samba paistavat meille pekonia ja munia, ja Simo teroittaa moottorisahan. Itselläni on vaikeuksia aktivoitua. Ruuat napaan ja menoksi. Samba lähtee vuokraamaan toista peräkärryä ja me menemme uudelle tontille viemään ensimmäisen kuorman hirsiä. Lisää kantamista. Samba tulee suoraan tontille ja sumplimme hetken mihin kohtaan vajan pystyttäisimme. Taas kerran muutama tupakanmittainen. Kun tarkka sijainti on määritetty alkaa Simon moottorisahatyö ja me muut kannamme paikalle kiviä perustukseksi. Martti ja Samba lähtevät hakemaan lisää hirsiä ja minut jätetään Simon apulaiseksi. Hermostuttaa hieman, sillä mies osaa olla hieman pelottava hiljaisuudessaan. Kannamme paikalle alkuhirret, mittailemme, kaivelemme kuoppia, vierittelemme kiviä, mittailemme lisää ja Simo taitavana puuseppänä sahailee kulmatukia moottorisaha toisessa ja mittanauha toisessa kädessä. Perustukset nousevat joka tapauksessa nopeasti. Martti ja Samba tulevat takaisin ja kannamme lisää. Kymmenen maissa tulee Panu, Martti koo, Ralf ja Ville auttamaan kantohommissa.

On samperin kylmä, ja minä jään taas auttamaan Simoa. Kantelemme hirsiä lähemmäs, ja alamme kasata vajaa. Hirsi nostetaan paikalleen, putsataan vähän, sovitetaan ja hakataan paikalleen. Uudestaan ja uudestaan. Pala palalta vajan seinät hitaasti nousevat, vähän niin kuin rakentaisi leegoista taloa. On jo pimeä kun lähdemme kaikki yhdessä takaisin vanhalle kämpälle. Siis kaikki paitsi Samba, Panu ja Martti koo joiden piti omista syistään lähteä pois. Minut laitetaan tekemään ruokaa, kun muut menevät saunalle kasaamaan kuormaa ja repimään lautoja laiturista. Olen tässä vaiheessa jo aika väsynyt ja jäässä. Pidän hetken tulitikkua kädessäni, ja ihmettelen miksei se syty, mielessä ei jostain syystä käy, että raapaisupinta saattaisi auttaa. Ruoka hitaasti valmistuu ja muut tulevat syömään. Iltapuhteiksi puramme vielä kämpän katosta suksia ja laskemme vintiltä alas tavaraa. Lähden lopuksi Ralfin kanssa hakkaamaan laiturin lautoja irti. Sorkkaraudalla ja vasaralla taistelemme jäisten lautojen kanssa. Agressio ja kylmä viha jäisiä lautoja kohtaa auttaa meitä voittamaan taistelumme. Tuijotamme vielä vähän aikaa takkaa ennen nukkumaanmenoa. Kuudentoista tunnin työpäivä on vienyt kaikilta voimat ja nukahdamme nopeasti.

Herätys on taas kerran kylmästi seitsemältä. Lisää pekonia ja munia. Minä ja Ralf lähdemme Simon kanssa rakentamaan melkein valmiiseen vajaan peltikattoa ja Martti ja Ville jäävät kantamaan. Lämmin automatka ja radion aamushow ovat niin mukavia, ettemme meinaa Ralfin kanssa päästä autosta ulos määränpäässämme. Ilma on kylmempi kuin lauantaina ja sen tuntee. Simo antaa meille lyhyet ohjeet ja alamme rakentaa. Pienoista epävarmuutta on, mutta homma lähtee (joskin hieman kinastellen) käyntiin. Päivän mittaan Simo tuo autolla tavaraa, Martti ja ville kantavat ja me rakennamme kattoa. Ensin kantavat lankut, sitten laudat ja lopuksi pellit. Tiputtelemme ylhäältä jatkuvasti tavaraa. Vasaroita, kymmeniä nauloja, mittanauhoja ja tusseja. Työ on kylmyydessä hidasta, mutta saamme sen vähitellen valmiiksi. Myöhemmin, kun kaikki on kannettu, rakentavat Simo ja Martti vielä kajakeille suojan. Autossa kotiin päin on mukavan tyytyväinen olo, joskin väsyttää perhanasti, ja on vieläkin samperin kylmä. Pistää miettimään, miksi kukaan tekee tällaista vapaaehtoisesti. Onneksi raskas työ ja kylmyys kasvattavat, vai mitä Ralf?