Ketjureaktioita
Suurinpiirtein kerran parissa viikossa "blogi maailmaa" kiihdyttää jokin kiinnostava/ei niin kiinnostava outo asia. Mitä se on tällä hetkellä? Ketjureaktiot tietenkin!
Tässä muutama osoitus siitä miten hauskoja dominoefektejä voi saada aikaan kuulilla ja kupeilla tai vaikka auton osilla:
Japanilainen pätkä
Hondan mainos
ja jotain saksalaista kai...
The Incredible Machine tyyppisillä peleillä on varmasti ollut oma osuutensa ketjureaktioihin liittyvän huuman synnyttämisessä, mutta itse uskon että meissä kaikissa asuu pieni dominoidenkaataja. Väittääkö joku muka ettei ole pienenä rakennellut erilaisia ratoja marmorikuulillensa? No okei, ehkei jotkut tytöt joo, mutta ei kai kukaan tyttö tätä luekkaan. Pitäisi varmaan kokeilla minkälaisen radan saisi aikaiseksi, tavallaan taantua hetkeksi sinne Olli 5v. tasolle. Silloin kaikki oli ainakin yksinkertaista...
Mahdolliset kokeilujen hedelmät välittyvät sivuille.
posted by Anonyymi @ maanantaina, huhtikuuta 17, 2006
7 Comments:
Huvittavaa kyllä, meinasin itse laittaa seuraavaan postaukseen incredible machine -linkkejä.
sattumaa4815162342
Ihmeen paljon vaivaa ihmiset näkevät dominointiin (!), tuohon Hondan mainokseenkin on tursutettu enemmän työtunteja kuin 60-kulmahimmeliin. Ja japanilaisten riemastuttava äänimaailma jää surraamaan päähän: Ditanko-nassu-ichi!
Mietin juuri, miten paljon aikaa noiden tekemiseen oikeasti menee. "Yksinkertainen" lopputulos voi usein olla pitkän aherruksen takana.
Ja sitten mietin myös, voisiko nukahtaneille jäsenille (Jori, Jopi yms.) lähettää sähköpostin avulla pineappleparty.blogspot.com mainoksia.
Esim. "Herätkää horroksesta ja toipukaa torkuistanne! Tulkaa tänne taituroimaan tulkinnoillanne tavallisen tallaajan taipaleista. Kynienne käsittelyä kaipaamme me, yotka yksin yössä yskimme! Kiirehtikää, kirjoittakaa, kommentoikaa.
Kaikella kunnioituksella,
Teh Happy teh Folk @ teh Pineapple teh Party teh piste teh blogspot teh piste teh com. (<-teh piste)
Eikö me lähetetty kaikille blogijäsenkutsu juuri sähköpostin kautta...
Joo, pois vaan. Ja Mikahan ei ole vielä vakkari kirjoittaja. Sen voisi ottaa mukaan, ihan muodollisuudeksi.
Lauantai-illan huumaa osa 2 tulee sitten kun pääsen tunnelmaan, muisti on ehjä. Yksi biisi on olemassa, joka saa minut sellaiseen fiilikseen, mutta ei tänä yönä. Tänä yönä suljen silmäni ja vain kuuntelen sametin pehmeää naisääntä.
"Cry me a river, cry me a river. I'd cry a river over you..."
- Julie London
Voi gaad dääm. Olen mainostuksen ja roskapostin verinen uhri. Ja mikä onkaan nolompaa kuin saapua partyihin ihan ekana osoittaen näin täydellistä oman elämän puutosta...
Mutta täytyy kyllä oikoa yks juttu: Tytötkin rakentelee kuularatoja (tai sitten olen pahasti erehtynyt tästä koko sukupuoli-jutusta).
Lähetä kommentti
<< Home