Kesäleirijuliste

Baby steps once again.

Ananasjuhlien on taas aika syntyä uudelleen. Svengaavaa musaa kajareista ja nopeasti lisää hedelmäboolia (ananasta&alkoholia) ryystämään!

Luin juuri ensimmäistä kertaa toveri Tapion blogia Münchenin menoista. Täytyy myöntää, etten jaksanut lukea jokaista postausta jonka "T-bag" oli sinne laittanut, mutta selailin antaumuksella kaikki kuvat läpi. Mutta tajusin sitten yht'äkkiä, aivan sattumalta, että hei, nythän mä hokasin. Että Teipiou voisi sitten joskus tulevaisuudessa tulla takaisin bloginsa ääreen ja muistella kokemuksia, joista hän nyt vasta kirjoittaa. Ja niin Levämiehen innoittamana rupesin tutkailemaan omaa postailujani ja sain jo nyt outoja nostalgiatrippejä.

Eivät blogit olekaan pelkkää julkisuuden tavoittelua tai huomionkipeää kirjoittelua vaan myös jotain meille itsellemme. Päiväkirjat voi helposti hukata tai polttaa, mutta kuten sanotaan, mitä kerran internettiin laittaa, siellä se sitten on ja pysyy. (Pienet internet tontut kopioivat jokaisen tekstin, kuvan tai videon jonka olet webbiin laittanut ja tallentavat sen virtuaaliseen korvatunturidatabaseen. Niin se vain on.)

Mutta nyt itse asiaan. Elämässäni alkaa taas yksi suuri muutos. Nimittäin aloitin tänään opiskeluni Laurean ammattikorkeakoulussa viestinnän linjalla. Kulttuuriala kiinnosti jopa niin paljon, että hyppäsin kelkkaan mukaan kesken kaiken. Koulu alkoi jo syksyllä, mutta aloitin vasta nyt keväällä. Syynä oli tietysti kuusi kuukautta armeijassa.

Tilanne oli tämä. Kaikki tunsivat jo toisensa melko henkilökohtaisesti, sillä ryhmät ovat noin 20 henkisiä ja pienryhmäopetusta on paljon. Ryhmät eivät muutu ja kaikilla on periaatteessa sama lukujärjestys. (Siirryin akateemiseen vapauteen valmistavasta lukiosta peruskoulufilosofialla toimivaan ammattikorkeakouluun!) Joten tuli aika outsider fiilis heti kättelyssä. Sitten päälleni kaadettiin vielä kolmen neljän vuoden ikäerot niin alkushokkisoppa oli valmis. Okei, ehkei kaikki olleet 22-24 vuotiaita, mutta sellasilta he vaikuttivat.

Tunnelma oli kuin olisin vaihtanut lukion hiekkalaatikkovaiheesta (kaikki saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa) suoraan oikeaan ja elävään (Kaikki ties missä) maailmaan. Sinne maailmaan, joka kuuluu 20+ vuotiaille, joilla on jo jonkunlainen henkinen kasvaminen alkanut ja jotka eivät ole ehkä koskaan kantanut lajiketta "lukiolainen" City-lehden kysymys&kuvissa.

Minähän olen vain 19-vuotias vastakuoriutunut poikanen. Kananmunani on ollut turvallinen koulujatkumo (ala-aste, ylä-aste, lukio), joka nyt särkyi kun piti ottaa askel kohti uutta ympäristöä. Lukiosta olisi ollut kai helpompaa siirtyä yliopisto meininkeihin, mutta eihän siellä mitään oikeasti kiinnostavaa minulle ollut.

Että tälläistä tänään. Saa nähdä mitä huominen tuo tulleessaan.

Ps. Pakko vielä mainosta Lego Star Wars II: The Original Trilogy peliä. Lego on aina ollut "the coolest thing ever" ja Star Wars on keikkunut parhaiden leffojen listallani jo vuosia. Kun nämä kaksi nuoruuden ikuista voimaa yhdistyy, on lopputuloksen pakko rokata muutamaa maailmaa! May the force be with you!

Spiidiä, komisario Palmu

Pitkällä tavalla lyhyen kirjoittamattomuuskauden jälkeen ansaitsee ananas kahdentuhannen kävijän (honorary mention blogin kirjoittajien refresh-napeille) kunniaksi tarinan tösielämästä. Olen syksyn ja alkutalven aikana käynyt opettelemassa ajamaan automobiilia. Tänään aamulla hurjastelin yhdellä viimeisistä ajotunneistani. Tunnin loputtua sain kovan tuomion päivän ajosta: liikaa nopeutta. Lupasin mielessäni ajaa ensi kerralla hitaammin ja hyppäsin sinisestä Corollasta kengurumaisella liikkeellä ulos. Opettaja huomasi minulta pudonneen jotain.

Sinulta putosi jotain

Penkillä makasi ontto, halkaisijaltaan noin sentin paksuinen ja viiden sentin pituinen muoviputki. Vierähti pieni hetki, kunnes tajusin sen olevan apuväline saada korvatulpat paikalleen, mutta tiedän miltä se vääjäämättä näytti - sniffausputkelta. Tilannetta ei auttanut se, että takeltelin sen olevan "ööh.. se on.. eh.. vaimennusplugien korvaansyöttöputki" löytämättä parempia sanoja - eikä varsinkaan se, että päälläni oli tavalliselle tallaajalle lähinnä ganja-pipoa muistuttava räikeä ja reikäinen myssy.

Seksikäs kuva lisää blogin luettavuutta jopa 20% (tm)

Mistä putki oli taskuuni joutunut, ei minulla ollut mitään havaintoa. Mainitsin asiasta opettajalle, mutta "näennäinen" tietämättömyyteni esineen alkuperästä ei varsinaisesti auttanut vakuuttavuuttani. "Olit ainoa, joka kuljettajanpenkillä istui", sanoi opettajani hänen silmiensä pullistuessa ja räjähtäessä liikaan verenpaineesanimeanime Too much speed through a plastic tube up the nostrils, I'll say.

Ei asiasta onneksi seurannut parin tunnin putkareissua pahempaa, pääsin vapaaksi heti jepareiden löydettyä vain huumaavia korvavaikkuja putken sisältä. Astelin Turun poliisiaseman edessä miettien, olenko ainoa sattuman ja valkoisen pumpulin huumaama lammasuhri. Vai sattuuko muillekin tällaisia kiusallisia vääryyskäsityksiä?

Kaikki tiet johtavat ananakseen

Yhden blogimme sadekausista loputtua alkoi suursienirihmasto Google suosioksemme kahmia pikku palstamme avainsanoja. Seurauksena on sienestys Googlessa tuonut viime aikoina mitä kummallisimpia itiöitä sivustolle.


Seuraavassa kommentteja hakusanoista, joilla google on heittänyt kävijöitä Pineapplepartyyn:

"antti voipio" & antti voipio
Koulumme notoriöösi kemian ja fysiikan opettaja googlasi pitkien etsintöjen jälkeen tiensä kuuluisuuteen. Kummallisuus oli heti perään samasta osoitteesta tullut haku "aatamin asussa" ...

ruotsalaista ruokakulttuuria (2)
Sven äter bara ananas!

"taas kerran" "bla bla bla"
Blogin päivitykset ilmaantuvat näköjään suoraan güugleen.

kadonneet kissat,
hullu muurahainen,
pikkuorava ja
löytöeläintoimisto
Hävinneen elikkosi tiedustelut lemmikkikirjeenvaihtajaltamme Ralfilta.

ohjelma josta sims pelit kaatuu
Ohjaisin lukijat suoraan tänne.

nano suojakuori
Ananasblogi on pikkuruinen turvakilpi maailman tuhnuuksia vastaan.

lost paljastuksia (8 hakua)
ja lost ultimate theory
Loppujen lopuksi paljastuu, että Lostin saari onkin vain ananasbaari, täysi hedelmien sateenkaari, joka juhlii. Jack on vihreä tomaatti ja Sawyer hapankaali, Kate
kielletty hedelmä.



Muita bileisiin johtaneita hakusanoja (lukumäärä):
muistisäännöt, mielipiteitä penny arcade, hanskat kaava, blondivitsi (3), pastetti, salattu kuva, puuvajan perustus, lauren caught my eye sanat suomeksi, onko vaikea päästä taikkiin, bostailla, rautakoura bluegrass, coca cola-lasi, makuupussin sisälakana, ilmainensanakirja.net, aleksi adjektiivi, filme irani hullu, iskulaatikko, minne mosel, maisemat saksassa, imuroi desperados 2, lisäosa carcassonneen, ilmaista musiikkia, ketjureaktioita, tommy lindgren kolumni, divorcekvin.com, perjantai arvaa

The Most Spooky Keyword Award menee kuitenkin espoolaiselle "nettihengittäjälle", joka löysi ananaksen hakemalla Ralfin siskon nimellä ..!

Googlen tietoon jää jokainen hakusana, jolla haette, joten keep googlin, fellas!

[ spyglass woman via ]
[ ananas via ]

Vielä koittaa uusi aika!

Hops ja kops, jo on blogi nukkunut pitkään. Tähän on kuitenkin ollut ihan luonnolliset syyt, sillä koulun loputtua keväällä on ennen niin aktiivinen kirjoittajatiimimme hajaantunut surullisesti tähän lohduttomaan maailmaan. Kesällä kaikki puuhasivat aikalailla omiansa, minä itse olin päivittäin Heurekassa tekemässä töitä, Ralf yritti ottaa elämästä kaiken irti ennen armeijaa ja Johnny vietti aikaansa erilaisilla leireillä lopulta päätyen kuukaudeksi sivarikeskukseen. Syksyn tultua Ralf oli kadonnut Vekarajärvelle, Johnny oli aloittanut palvelutyönsä vanhassa koulussamme ja minä itse opintoni Viikissä. Tiivistäen voisi sanoa ettei olla kauheesti nähty eikä kuultu. Onko se hyvä vai huono? No jaa, vaikea sitä nyt on noin mustavalkoisesti miettiä, ajat vaan muuttuvat. Kivaa olisi jos saataisiin taas blogi pystyyn! Voisimme vaikka aloitella tosta yläbannerista joka on hävinnyt jonnekkin...

Jos jotain mahtavaa lähiajoilta pitää mainita niin ehdottomasti siisteintä oli 13. lokakuuta Egotripin keikalla itse Johnnyn kanssa. Biisit soi vieläkin päässä!

Kesäkatu kuuma, iltapäivän huuma

Blogimaailmaan on tupsahtanut hemmo, joka kirjoittaa melkoisen samalla tyylillä kuin alletuhertanut. Salanimellä Länsibrandy esiintyvä sivari ylläpitää Sivarihemmon blogia, jossa hän kertoo mitä sivarissa oikeasti tapahtuu. Sounds zounds.


Fiilistellen vielä kisoja, lepuuttakaa silmää kultakengän peterpanmaisessa pätkässä,
suorana Mikä-mikä-maasta.

Saaren hedelmää.

Minä, Joonas ja Johannes eli me olimme viikonlopun "The Islandilla". Eli kyse on nyt siitä saaressa jossa rakennuksien kokoiset dinosaurukset karkailevat häkeistään, ihmisiä kloonataan heidän tietämättään ja minne hulvattomat teinit pystyttelevät telttojansa verisin seurauksin! Saari Sipoon Saaristossa!

Ensimmäinen ilta meni toivottoman väsyneesti, ja niinpä mielemme alkoivat kehittelemään mitä ihmeellisintä tarinaa, jonka aion nyt teille paljastaa! Tarina on tehty siten, että jokainen meistä sai aina vuorotellen lisätä eepokseen yhden sanan (myöhemmin jopa toisenkin). Kielioppivirheet kukoistavat ja loogisuusparadoksaalit imevät kaiken järjellisyyden! Teitä on varoitettu! Tsädääm!

Olipa jossain pienessä sienessä täplä, joka kihelmöi. Hän oli suuri jazzin vihaaja. Kunnes sai Miles idean. Tämä turnipsi kohtaloni edesauttoi! Mutta täplä pesi sienessä Milesin Davis-kalsongit, sen sijaan kihelmöivä trumpetti kebaboi pasuunoita. Ben Hill sienesti tuiskeessa mylvien kuin kanan lento, mutta kas! Siellähän äiti jo pesaroi valmiiksi torpeedoimiaan valaaksi pukeutuneita kääpiä. Pimputus pienessä sienessä kolkkasi Kukkulan karanteeniin karoteenista. Divinaalinen airut mölpsi Beirutissa, vispoi Vermuttia kalustoaansa pesten ja määki Montanyan montussa. "Aloita uusi champanja-pullo aamupöydässä, oi Loordi!" Eräänä päivänä kävi kuitenkin niin että, kovasta kohmelosta juoksi nestemäinen Arnoldkopio kumuloituen aatamin asussa puhuen kädelleen kuin se joka ennen oli ollut laavavirran herra. En mä sietänyt persikoita niiden nimen ja seksikkyyden vallitessa maailmaa!

-Loppu tuli.

Saa taputtaa.