Lauantai-illan huumaa: Osa Yksi.

Juoksua, naurua ja julkisia kulkuvälineitä.

20:05

Päätän lähteä sittenkin Aleksin kutsusta Mikolle katsastamaan minkälaista meininkiä siellä olisi tarjolla. Laitan nopeasti vaatteet päälle ja etsin kännykkäni. Se on ehtinyt latautua juuri sopivasti kahteen palkkiin. Kiedon kaulahuivin ja heitän takin päälle. Kaappaan jääkaapista muutaman Copperbergin omenasiiderin, jotka Marc on tuonut jostain ylijäämänä. Hanskat kädessä juoksen ulos ja tajuan tehneeni lähtöä jo 40 minuuttia. Minulle tulee kiire etsiä kauppa olutostokselle.

Kun sporia ei näy päätän juosta koko matkan Sokoksen S-markettiin. Juuri ohitettuani Kansallismuseon pysäkin näen nelosraitsikan kiitävän ohitseni. Kiroan ja huomaan hikoilevani. Päädyn kauppaan juuri muutamaa minuuttia ennen yhdeksää ja kaappaan kouraani muutaman koffin. Kassajonossa kuuntelen kännisen miehen tilitystä naisystävälleen. Heilläkin on kiire alkoholiostoksiin. Päätän ravita itseäni lähistön skotlantilaisessa ravintolassa ja saan voileipäni lisäksi ilmaisen uudistuneen sokerittoman kolajuoman. Riisun hiostavan takkini ja nautin sormille valuneista soosseista.

21:35

Olen 3b sporassa kun huomaan kulkevani tehtaankatua pitkin. Mikko asuu samalla kadulla joten jään pois vain tajutakseni, että joudun harhailemaan vielä 15 minuuttia ennen kun löydän oikean oven. Etsiessäni oikeaa numeroa kylmä meri-ilma saa mieleni virkistymään ennen tulevaa aivosolujeni joukkomurhaa. Huomaan tulleeni oikeaan osoiteeseen. Kolmas kerros, toinen ovi.

Löydän itseni illanistujaisista. Kaikki ovat palautumassa perjantaisista juhlinnoista, joissa monikin on ilmeisesti toilaillut nolosti. Vittuilen Saanalle ystävälliset vakiovittuiluni ja kuuntelen mielenkiinnolla uusimpia tulevaisuuden suunnitelmia. Muilla näyttää olevan hyviä ideoita verrattuna omaan "ei hajuakaan"-mantraani. Pojat katsovat jalkapallo-ottelua. Vahvaakin vahvempi Palermo ei pelaa. Barcelona ja Malaga (!) vetävät molemmat nollapelin. Missä on Ronaldinho, joka saisi peliin edes jotain innostuksen aihetta.

Vedän oluen ja siiderin, joka osoittautuu kelpojuomaksi. Ei enää ikinä mitään ylimakeita kuplakulauksia. Copperbergin pehmeä neste saa juhlaväen heliumpallosekoilut naurattamaan. Vaikka kuinka imen keuhkoni täyteen he-he-heetä, en saa itsestäni ulos yhtään kimeää ääntä. Petyn ja menen seuraamaan karaokea. Meno on niin hervotonta, etten edes kuule muiden laulua ja karaoke-ohjelman kaameaa taustapimputusta nauruni seasta. "Ma-ia-hii. Ma-ia-huu. Ma-ia-hoo. Ma-ia-haha..."

Porukka rupeaa häipymään ja ajattelen itsekin tehdä samoin. Paikalle saapuvat herrat Juvonen ja Orvomaa joten päätän ripeyttää lähtöäni. Kengät jalkaan ja pikaiset "nähdään"-fraasit. Soitan Killille ja sanon, että tulen liittymään heidän seuraansa. Hän sanoo heidän seuransa sijaitsevan Hakaniemen Trickshotissa. Juoksen ulos ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ennätän juuri tulevaan kolmosen ratikkaan.

00:55

Kuuntelen miten edessäni istuvat kaksi naista keskustelevat siitä miten toinen on löytänyt miehen, joka pystyy vihdoin tyydyttämään hänet. Katson kelloa ja huomaan, että biljardibaari, johon olen menossa tulee todennäköisesti sulkemaan ovensa tunnin päästä. Jack Bauer olisi tässä vaiheessa varmaan jo ampunut pari ihmistä ja kaapannut auton. Kuulen tikityksen päässäni ja maailmani jaetaan ruutuihin, joissa eri ihmiset tekevät eri juttuja samaan aikaan. Digitaalinen piipitys voimistuu. Beep beep beep...

Ensimmäisen osan loppu. Toisessa osassa matkaamme Hakaniemen savuisiin baareihin ja Linnanmäen lähimaastoihin katsastamaan kaupungin talvikunnossapitoa.

Heräsit kesken yon ja kaikki olikin punta £

Olipa kerran pieni paha poika Pänttäpänttä nimeltään
Se huvitteli lukemall' YO-kirjoja ja kehittäen itseään
Se on niin pieni että sensorit ei pysty sitä näkemään
mutta abien luokse se mielellänsä tulee kyläilemään

Vaan yksipä yö hän oli päntännyt yli sietokyvyn pään
Burn-outhan siitä seurasi ja "terve turmio, päivää"

Vaan älä tule liian usein, Pänttäpänttä,
tule vain kerran elämässä!
Kun sä pistät kaiken ihan pudding pudding
ihan tosissaan
tyttöystäväs'kin on valkolakkinoita

Kertaa 5000 kertaa tai kunnes osaat laskea puoleenväliin HCOOH-titratun ammoniakkiliuoksen (40 ml) puskurointikyvyn fosforihapolle, ja kuinka paljon pimeää ainetta vapautuu (NTP) päästäsi kun yrität lukea yöllä vastausta kemian kirjasta.
Laske myös hiuksiesi orbitaalien magneettisuusero pääsi suhteen ja muodostuvan magneettivuon tiheys, kun korviasi stimuloidaan niihin liitetyillä kahdella van der Graaf -generaattorilla (rotaatio 300 rpm)

BEHOLD THE ORBITRON

lauluhetken tarjosi Ruben
osta Ruben-nukke 30.000 e

Jee! Linkkejä!

Tänään oli ensimmäinen kierros reaaleja ja itselläni ainakin meni ihan buenosti. Jos tuntuu siltä että haluaa bostailla ennen tuloksia, on nyt oikea aika tehdä se. Myös itkeminen on tietysti sallittua, tosin tuloksiin voi olla vähän huono vaikuttaa näin jälkeenpäin.

Löysin kaksi hauskaa linkkiä:
Ensimmäisessä on kolmiulotteista katutaidetta ja toisessa Kymen Sanomien hulvaton painovirhe, joka on varmaan omalla alueellaan nostattanut vihaa.

Nauttikaa ja kaikille puhtia vielä tulevaan!

Kilpailu osa VI

Joonas lempiharrastukseen. Syytä onkin hymyillä kun on pullo kädessä ja valkoiset päällä.

Kilpailu osa viisi

Arvaa kuka?

Kilbailu

Teki mieli postata se chewbaccan näköinen, mutta laitoin kuitenkin tämän. Fun

EDIT: Koska Olli ei pitänyt edellisen version takista pursuavista ylimääräisistä ihokaistaleista, tästä on poistettu ne. -Pleasing people since 4evr-

Kilpaan osallistuja

Osallistujan nimi on Martti Koivisto. Se on kyllä ihan ton näkönen, eli ei yhtään paha suoritus.

Nää sivut alkaa näyttää aika hauskalta. Jatketaan samaan malliin.

Kilpaan osallistumassa.

Muille onnea huomiseen äidinkielen kokeeseen. Muistakaa ne yhdyssanat ja pilkkusäännöt.

Kilpa

Näyttääkö yhtään minulta? Musta ainakin vähäsen. Itse en ole sitä paintilla väsänny, vaan käytin täältä löytyvää generaattoria. Koska sanat ovat vähässä ja väsyttää kamalasti, selitän asian nopeasti. Julistan kilpailun, jossa kukin osallistuja yrittää tehdä generaattorilla hahmon joka näyttää mahdollisimman paljon kilpailijalta itseltään. Oman kuvansa voi postata tänne suoraan, tai lähettää minulle osoitteeseen olli.mattila@toolonsiniset.net josta minä siirrän sen sivuille.

Itselläni ainakin alkaa vähän kirjat tulla ulos korvista, sieraimista ja kyynelkanavista. Olisi kiva vaan päästä kirjoittamaan homma alta pois. Tosin turha tästä asiasta on varmaan enempää angstata, kaikilla on varmaan aika sama meininki.

Irtautukaa siis hetkeksi painetusta sanasta, ja generoikaa itsellenne graafinen kopio vailla vertaa!

Onnea kaikille tulevissa kokeissa!