Saaren hedelmää.
Minä, Joonas ja Johannes eli me olimme viikonlopun "The Islandilla". Eli kyse on nyt siitä saaressa jossa rakennuksien kokoiset dinosaurukset karkailevat häkeistään, ihmisiä kloonataan heidän tietämättään ja minne hulvattomat teinit pystyttelevät telttojansa verisin seurauksin! Saari Sipoon Saaristossa!
Ensimmäinen ilta meni toivottoman väsyneesti, ja niinpä mielemme alkoivat kehittelemään mitä ihmeellisintä tarinaa, jonka aion nyt teille paljastaa! Tarina on tehty siten, että jokainen meistä sai aina vuorotellen lisätä eepokseen yhden sanan (myöhemmin jopa toisenkin). Kielioppivirheet kukoistavat ja loogisuusparadoksaalit imevät kaiken järjellisyyden! Teitä on varoitettu! Tsädääm!
Olipa jossain pienessä sienessä täplä, joka kihelmöi. Hän oli suuri jazzin vihaaja. Kunnes sai Miles idean. Tämä turnipsi kohtaloni edesauttoi! Mutta täplä pesi sienessä Milesin Davis-kalsongit, sen sijaan kihelmöivä trumpetti kebaboi pasuunoita. Ben Hill sienesti tuiskeessa mylvien kuin kanan lento, mutta kas! Siellähän äiti jo pesaroi valmiiksi torpeedoimiaan valaaksi pukeutuneita kääpiä. Pimputus pienessä sienessä kolkkasi Kukkulan karanteeniin karoteenista. Divinaalinen airut mölpsi Beirutissa, vispoi Vermuttia kalustoaansa pesten ja määki Montanyan montussa. "Aloita uusi champanja-pullo aamupöydässä, oi Loordi!" Eräänä päivänä kävi kuitenkin niin että, kovasta kohmelosta juoksi nestemäinen Arnoldkopio kumuloituen aatamin asussa puhuen kädelleen kuin se joka ennen oli ollut laavavirran herra. En mä sietänyt persikoita niiden nimen ja seksikkyyden vallitessa maailmaa!
-Loppu tuli.
Saa taputtaa.
posted by Ralf @ maanantaina, kesäkuuta 12, 2006
2 comments
