Aids Shmaids.

Minähän en rupea angstaamaan täällä siitä miten en ole lukenut tarpeeksi tai miten kaikki on niin häsläystä. Koska sellanen veisi aivan liikaa tilaa ja vaivaa. Eikä meidän yksi aktiivimmista vakiolukijoista Erttu-Selleri Laitanen tykkäisi. Kuvaa Erttu-Selleristä en voi julkaista, mutta kaikki voivat varmasti kuvitella hänet.

Oli miten oli tänään kerron teille kaikille avusta. Vai oliko se aidsista? Aids on hauska kirjainyhdistelmä, joka on esiintynyt monessa vitsissä. Esimerkiksi se, jossa on eka se "aids", mutta sitten siitä tuleekin "adidas". Kaikki varmasti tietävät sen vitsin. Hehe. Ne jotka eivät tiedä vitsiä, voivat lähettää minulle sähköpostia asiasta ja toivoa, että luen sen.

Mutta nyt asiaan. Se mitä minun piti aidsista kertoa on sen tartuntavaarasta. Aidshan on se tappajatauti, joka vaanii jokaisen yhdynnän takana. Että se olisi kerrasta poikki. Kuksit pellepositiivin kanssa, ja bam, sinulla sykkii suonissa hiv. Sitten eräänä kauniina päivänä kuolet. Omg. Kuka ei kuolisi joskus? Tämän taudin kanssa pitää kuitenkin ottaa huomioon se seikka, että kaikki muut kuolevat 40 vuotta sinua myöhemmin. Tämänkertainen posti keskittyy kuitenkin tuomaan teidän tietouteen taudin tartuntariskejä. Olin nimittäin wikipediassa selailemassa nippelitietoutta ja löysin hieman HIV taulukoita.


Jos tuosta mitään saa selvää, niin siitä pitäisi havaita, että ainoa melkein 100 prosenttinen riski saada hiv-rehu on verensiirron kautta. Muut aktiviteetit eivät olekaan niin vaarallisia. Ja minähän en koskaan sitten tule kondomia enää tulevaisuudessa käyttämään. Mitenhän käy? Tulevaisuuden katsaus. Olen nelikymppinen, kuollut ja hautajaisiini osallistuu monia aviottomia lapsia ympäri maailmaa. Sitähän me kaikki toivoisimme.

Muistakaa hyvät lukijat kuitenkin ne muut sukupuolitaudit. Kuten miesten sohvaperunasyndrooma ja naisten shoppailu- ja kenkämania.

Update news. Lisätty "Kahden maailman välissä" linkki. Tunnelmallinen ja mielikuvituksellinen sarjakuva suoraan Rovaniemeltä. Tuo Lapin yliopiston kuvataidelinja ei tunnu niin huonolta vaihtoehdolta. Hehee.

Elämäni vaino

Astuin raihnaisine jalkaterine huoneeseeni ja istahdin kirjoittamaan näillä tärisevillä sormilla vielä kerran hedelmällisiä kalaasiterveisiä. Tajusin, että tämä on kaikki tässä, kaikki on jo mennyttä, Minun Elämäni on takanapäin.

Siis biologian oppikirja Elämä, jota en tänäänkään ole vielä avannut. PRKL

Koulujen ja opetusministeriön virkamiehet antoivat tälle sairaalloiselle oppikirjan skannausperioodille nimeksi lukuloma, koska savuavien päidemme sisimmässä sanalla "loma" on positiivisia, rentoja merkityksiä. Vahinko vain, että aamulla siemaillessani tavanomaista ananasjohdannaista lomadrinkkiäni, Piña Coladaa, en taaskaan huomannut joka puolelle kiinnitettyjä muistutuksia Elämästäni.

Jokainen raastava hetki, jonka kulutan muualla kuin polymeraasiketjureaktiokloonauksien ja plasmidivektorien äärellä, syö muutakin kuin lukulomaani - se syö tulevaisuuttani. Loman lopussa huomaan, että olen itse asiassa postannut enemmän anonyymejä blogitekstejä hedelmällisiin blogeihin ympäri maailmaa kuin lukenut tarvittavia lukukappaleita. Kirjoitustulosten rävähtäessä häpeällisenä approbaturina otsaan kadun kaikkia niitä hetkiä, jotka vietin turhien kookospalmujen äärellä; menetän jatko-opiskelupaikkani kaikille niille ahkerille, jotka jaksoivat orjallisesti touhuta paperikuidun ääressä koko lomansa; ajaudun sossun luukulle alle kakskymppisenä hylkiönä, muutan kadulle ja alan myydä its

ehitsautuvia uunipeltejä ja huomaan kuinka elämäni hajoaa virheellisiksi ja hämääviksi kappaleiksi, kuten sananikin. Huudan pimeällä, kuunkajoisella sivukadulla epätoivoisesti

"MIKSEN OTTANUT ELÄMÄÄNI HUOMIOON? OI MIKSEN?"

Päädyn jyrsimään ravintolatähteitä seuranani vain muut hylkiörotat. Kaadun öljylätäkköön rabieksen riivaamana ja joudun hoit

Screw it, drinkki odottaa. Huomenna aloitan luvun, mutta tänään silmäni lepäävät vain mainiossa joka lukiolaisen backup-plan -opuksessa:

Ollin kuulumisia

Kerrataanpa nyt vähän mitä erikoista mulle on lähiaikoina tapahtunut, sillä en ole paljon kirjotellut. Pitäis kyllä, sillä olen aika otettu/innostunut blogilla käydystä kiihkeästä pätemis keskustelusta.

1. Puolituntia pitkä keskustelu humalaisen sudanilaismiehen kanssa K-junassa
Tää oli aika kiinnostava. Se mies vähän yllätti mut. Istuin rauhassa, lukemassa lehteä ja musiikki korvilla junan ikkunan vieressä, kuten tavallista, kun tämä kyseinen, lievästi sekavassa tilassa oleva sudanilaismies, istahti viereeni. Jäin siihen vähän huonosti ikkunan ja ison mustan miehen väliin niin rauhallinen poistuminen oli hankalaa/mahdotonta. Päätin ottaa rauhallisesti ja kattoa tilanteen mukaan josko vaihdan paikkaa.
Jutut meidän välillä alko sellasesta perus "Sinä Suomi-mies! Minä Sudan-mies!", luolamiestyyppisestä puheesta huonolla suomella, vähitellen Sudanin vanhojen pyramidien kautta afrikkaan ja Etiopian muuttoliikeeseen lähes sujuvalla englannilla. Erotellaan vähän:

-Maailman vanhin pyramidi löytyy kuulemma Sudanista, paikasta jonka nimi on "merowi" tai jotain vastaavaa. En tiedä tarkkaa kirjoitusasua koska emme miehen kanssa löytäneet kynää jolla hän olisi sen voinut minulle kirjoittaa, vaikka hän kysyi ja huusi kaikille vaunussa.

-Hänen mielestään on outoa, että ensimmäiset ihmiset afrikassa halusivat lähteä sieltä, ja on ihme miten ne jaksoivat kävellä niin pitkään. Ja jos menee afrikkaan ja joku sanoo sinulle "you dont belong here!" niin pitää vain vastata että "Fuck you bitch! I was born here motherfucker!"

-Etiopiasta kuulemma lentää vuosittain satoja miehiä Sudanin kautta Israeliin, sillä Etiopiassa uskotaan että koko Etiopian kansa on syntynyt Kuningas Salomonin ja Sarah nimisen naisen lapsesta, ja siten Etiopialaiset kuuluvat pyhään maahan. Salomonin ja Sarahin rakastelun mies demonstroi minulle tunkemalla raivokkaasti sormeaan nyrkkiinsä. Miehet menevät/joutuvat israelissa heti armeijaan, jossa he saavat lääkinnällistä apua, ja oppivat puolustamaan itseään.

-Sudanissa kuulemma tanssitaan juhla-aikoina railakkaasti. Koko vaunu sai demonstraation lauletuista lauluista. Kuulosti ihan hienolta. hän ei halunnut kertoa mistä laulu kertoo, mutta kertoi että kaikki naiset tanssivat silloin alasti, ja että heillä on isot rinnat.

-Minun pitäisi kuulemma ehdottomasti matkustaa joskus Sudaniin ja Afrikkaan

2. Kuntoilua
Olen yllättänyt itseni käymällä lähiaikoina erittäin usein uimassa/salilla, jonka takia tänäänkin oli aamulla infernaalisen hakattu olo. Tekee hyvää. Ja uimahallin saunassa kuulee parhaimmat perusuomalais tyyliset polittiset kommentit. Salilla pitää kyllä olla musiikkia mukana että kaikki Shakira ja Ricky Martin peittyy. Se on ihan kivaa puuhaa.

3. The Strokes
Strokesin tuotanto on soinut aikalailla loopilla viimeiset kaksi viikkoa. Erityisesti kappela "You only live once" uusimmalta levyltä sai minut erittäin hyvälle tuulelle toissapäivänä. He soittavat mielestäni kivaa musiikkia. Suosittelen.

4. Talvileirin järjestelyitä
Kyse on lähinnä sähköpostin pyörittelystä. Viestejä suuntaan ja toiseen. Vihasia vanhempia ja ärsyyntyneitä johtajia, laiskuutta ja valitusta, arvostelevia kommentteja, mutta myös positiivisia juttuja. Toinen leirikirje on vakavasti myöhässä, eikä ihmiset vastaa sähköposteihin. Kaikki mikä ei tapa kasvattaa ja stressi pitää hereillä.

5. Hieman yksinäinen viikonloppu
Flickvän Pietarissa ja frendit hiihtovaelluksella, niin piti turvautua veljen seuraan. En taida oikein osata olla yksin. Katottiin eilen devarilta Hide & Seek, jossa Robert de Niro selvittelee onko hänen tyttärensä ystävä mielikuvitusta vai totta ja miksi talossa tapahtuu kummia. Ei ollut erikoinen leffa (ylläripylläri). Samapa tuo. "It wasn't me! It was Charlie!"

6. Lukemista
Kauheesti pitäis koulujuttuja väntää. Kuhan nyt jaksais. Ens tiistain kuuntelut tulee kyllä menemään niin päin puuta että huhhuhhuh.

7. Panoramakuvia
Innostuin tänään vähän turhaan. Otin meidän kattoparvekkelta 12 kuvaa ja yhdistin ne tällaseksi. Onko kukaan teistä ikinä kokeillut? Käytin Autostitch nimistä ohjelmaa.

8. Tänään Joutsimäkien synttärit
Onnea voittajille! Ja ihan iisisti sen elämänveden kanssa pliis.

Bonukseksi kuva kiinasta, erään vanhan keisarin hautatemppeliltä:

Siinä oli kaikki mitä keksin. Olkaa hyvät.

Se ei lopu ikinä

Ennen sitä mentiin kylille hieman viuluja vingauttamaan ja marjapussitaitojaan vilauttamaan. Tänään netti tuo ilmaisine blogi- ja kotisivupalveluineen bostailun sinunkin kotiisi. Joka puolelta tursuaa arvostusta janoavaa massaa, jonka alle jää vääjäämättä. Katso, minä osaan Kung-Futa! Kaikki ne ilmeet niissä iänikuisissa Marion soittovideoissa huutavat:

nnnhhhhhhhminä.

Ihan hyvä, että Sinäkin äänitit Nintendo-klassikon vetopasuunoilla ja ruuvimeisselillä (parodia).

Vaikka on Mario-teema 11-kielisellä bassolla kieltämättä ihan jännä. Nyt tämäkin heebo saa naamansa jopa 1000 ihmisen ruuduille 60 sekunniksi, eikä harjoitteluun mennyt kuin 15 tuntia. Jäähän siinä voiton puolelle, eh?

Pätemistä ei voi lopettaa, sillä ystäväsi eivät arvosta sinua, ellet ole jossain parempi ja näytä sitä. Sitten taklataan tuntemattomia lumivalliin, ja kun jää itkemään, niin ihmiset vain mulkaisevat tweedtakkiensa syövereistä. Tuntuu vääristyneeltä, että arvostus pitää aina ansaita. Eikö muita voi kunnioittaa ilman syytä - vihata vasta sitten, kun he antavat syyn? Etkö sinä voisi?

Uncle John's Moral Decay, lesson 1

Katoavat kuvat

Katselin eilen äitini nuoruuden kuvia. Ylioppilaskuvat, penkkarikuvat, ympäri eurooppaa-kuvat. Kaikenlaisia kuvia hänen ja isäni nuoruudesta. Siinä rupesin sitten miettimään, mitä kuvia minulla olisi omille lapsilleni.

-Isä, onko sinulle mitään nuoruuden kuvia?
-Tietysti, (geneerinen nimi)
-Vau.
-Haen vain kuvat niin päästään katsomaan kaikenlaista kivaa. Tällä cd:llä pitäisi kai olla kuvia. Sisään kelkkaan vain. Ai niin, eihän tämä kone enää tälläisiä vanhoja levyjä lue. No haetaan tuolta vintiltä se isän cd-asema.

Seuraa etsintä ja vaikeaakin vaikeampi asennus. Raivostuttavat ajurit.

-No niin. Katsotaanpa. Höh. Missäs kaikki kuvat ovat? Ai niin, nehän ovat kaikki .jpg muodossa. Eihän tämä kone enää sellaista formaattia lue. Sori (geneerinen nimi), mutta isän kuvat eivät taida toimia. Netistäkään ei löydy enää ohjelmaa, joka muuttaisi omat lapsuudenkuvani uuteen .hpxip formaattiin. Taitaa olla se nuoruus kadonnut bittiviidakkoon.

Ja tämä ajatus huolestuttaa minua. Paperikuvia, jotka liimataan kuva-albumeihin, ei enää oteta ja tuhannet digitaaliset kuvat, jotka ovat vanhassa formaatissa, eivät enää tule toimimaan. Mitenhän softa miehet tulevat korjaamaan tämän ongelman? Jos 30 vuoden päästä löydän vanhan kuva cd:ni, millä saan sen auki? Entä sitten 100 vuoden päästä? Haihtuvatko ihmiskunnan kuvat vanhojen formaattien mukana ilmaan? Entä kuka muistaa ennen vanhoja formaatteja ennen .jpg:tä? Pyry saa vastata.

Ehkä keksin ohjelman joka muuttaa historiallisia formaatteja uusiin ja teen miljoonia. Ehkä.

Tanska tulessa

Näen jälleen kerran televisiossa palavia lippuja ja roihahtelevia suurlähetystöjä. Kello on 2.35 ja olemme Mikan ja Sannan kanssa Fredan Chillissä pakenemassa ulkona viimaavaa 20 asteen pakkasta. Mutustelen juuri omaa kebab sämpylääni jota maustan suussani vedellä. Pääsemme taas aiheeseen "Suomen puolustusvoiman todellinen tarkoitus". Ajatukseni kuitenkin vaeltelevat muslimimaailmassa.

Katsotaan hieman mikä on näiden fundamentalistien pahimpia keinoja saada huomiota. Lippujen poltto. Ok, ihan kiva, mutta olen nähnyt jo melkein jokaisen maan lipun palavan, ettei tämä enää hätkäytä niin paljon. Vaikka siellä palaisi Suomen siniristilippu voisin tyynesti vaihtaa kanavaa. Eivät Conaninkaan Suomi vitsit enää jaksa kiinnostaa. Mitä muuta on ohjelmistossa? Tanskan suurlähestystöön kohdistetut hyökkäykset. Omaperäistä. Ulkona riehuu sadoittain muslimeja liekehtivien Tanskan lippujen kanssa. Mikä yllätys. Miksi he eivät polttele mielummin vaikka Jeesus patsaita? Huomaan muutamalla aseen, mutta en ylläty. Kysymys pulpahtaa pinnalle harmaan aivomassani läpi. Miksi saamme aina katsoa näitä muslimeja riehumassa kaduilla?

Olisi aika hauskaa nähdä sadat suomalaiset polttamassa jonkun muslimimaan lippua 20 asteen pakkasessa samalla kiihkolla. Siellä olisi muutama hullu, jotka puolen tunnin ähistelyn jälkeen hajaantuisivat kiroten Suomen kirkkoveneen kaltaista säätä. Baarin puolella olisi lämpimämpää.

30 Sept: Danish paper Jyllands-Posten publishes cartoons

20 Oct: Muslim ambassadors in Denmark complain to Danish PM

10 Jan: Norwegian publication reprints cartoons

26 Jan: Saudi Arabia recalls its ambassador

30 Jan: Gunmen raid EU's Gaza office demanding apology

31 Jan: Danish paper apologises

1 Feb: Papers in France, Germany, Italy and Spain reprint cartoons

Mutta mennäänpä takaisin lämpimämpään ilmastoon. Vaikka islamistinen maailma heräsi piiroksiin vasta 4 kuukautta niiden julkaisun jälkeen, ymmärrän miksi he tekevät mitä tekevät. Jos olisin muslimi, olisin minäkin siellä kaduilla. Kavereiden kanssa riehumassa. Rukous, riehuntaa, rukous ja hieman lisää lippujen polttoa. Olen oikeasti vihainen maani johtoon ja elintasooni, mutta Tanskan lipun polttaminen kaveriporukalla on paljon hauskempaa ja vapauttavampaa kuin politiikan harrastaminen. Vihan purkaminen on helpompaa jos kohteena on jokin länsimaa, josta en ole ennen edes kuullutkaan. Imaamini saa minut vihaamaan heitä vielä enemmän. Vielä muutama eurooppalainen lehti julkaisee pilakuvat. En kuuntele heidän anteeksipyyntöjänsä vaan poltan pari lisää Tanskan lippua.

Pitäisikö puolustaa länsimaisen journalismin sananvapautta, vai tuomita teon jumalanpilkkana? Onhan sananvapaus tärkeä juttu, mutta ei toisien pyhiä asioita saisi kuitenkaan pilkata. Mutta eikö kaikesta saakaan tehdä satiiria? Juttu on hankala, mutta se näyttää ihmisille taas sen miten paljon idän ja lännen käsitykset uskonnosta eroavat toisistaan.

MUSLIM CONCERNS OVER ART

1989:
Iranian spiritual leader Ayatollah Khomeini calls on Muslims to kill British author Salman Rushdie for alleged blasphemy in his book The Satanic Verses

2002:
Nigerian journalist Isioma Daniel's article about Prophet and Miss World contestants sparks deadly riots

2004:
Dutch film maker Theo van Gogh killed after release of his documentary about violence against Muslim women

2005:
London's Tate Britain museum cancels plans to display sculpture by John Latham for fear of offending Muslims after July bombings


Freedom of speech has its limits when it concerns others...
How would it feel if Jesus Christ was the one insulted instead?
Randa Ahmed Essa, Egypt

Umm...i'd actually laugh with them.
Ralf Baumann, Finland