Huonompia levyarvioita paremmasta musiikista.

Uusimpia levyhankintoja ja pikaisia vilauksia. ->

Don Johnson Big Band - Don Johnson Big Band

Kävelinpä sittenkin Stupidoon hankkimaan tämän levyn. Muutama kuuntelukerta Stockmannin Basementissä sai minut vakuutetuksi. Levy jazzazi tykimmin ja eikä ole monien kuuntelukertojen jälkeen vieläkään jättänyt kylmäksi. DJBB:n edellistä levyä en hankkinut, mutta uusimmalla lätyllä arvelin kolmannen kerran sanovan totuuden. Ja niinhän se teki. Yllätyin miten laaja albumi onkaan. Englannin kielinen salamannopea räbääminen ja moniulotteiset nu-jazzviritykset vetivät sanattomaksi ja varsinkin No. 2 At The Hamburg Concept:n raivokkaat viuluosiot ja elekroefektit venyttävät levyä kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Ihmeellisen toimivia kokeiluja.

Tommy Lindgren räppää omalla tyylillään kuten aiemminkin, mutta tällä kertaa hän innostuu jopa laulamaan muutamassa stygessä. Jack Johnsonin tuotannolta kuullostava Island Girl repäisee itsensä kunnolla irti levyn yleisilmeellä. Tommyn country/easy listening tyylinen laulu saa monet tytöt ihastumaan, mutta monet kuulijat tokaisemaan "tän mä oon kuullu jossakin aiemmin"-kommentin. Biiseissä kuuluu Lindgrenin Amnesty tausta ja maailman epäjärjestyksen mainostaminen/parantamisen halu. Maamme valtiouskonta saa myös vitsaa kappaleessa Jack, josta tulee heti mieleen Tommyn samanhenkiset kolumnit Helsingin Sanomissa.

Raikas ja monipuolinen levy kaikilta puolin. Ja sen saa 19 eurolla Free Record Shopista. Kelatkaa sitä. Ja minä menin viisaana miehenä Stupidoon luullun halvan perusteella. No pieniä pitää aina puolustaa. Eihän siitä olisi tullut kuin 90 sentin alennus jos olisin toisin tehnyt.

http://www.donjohnsonbigband.com/

Lo-Fi-Fnk - Boylife

Elektropoppia pursuava Lo-Fi-Fnk on Daft Punkin ruotsalainen perillinen. Jos kuitenkin haluat kuvitella mielessäsi heidän musiikkiaan ei pelkkä Daft Punk riitä. Sekoita tähän Tv-resistorin (Inkkaridisko) asenteen niin pääset lähelle oikeata arvausta. Sekoita soppaan varmuuden vuoksi vielä 16-bittisen Nintendon äänimaailmaa. Luvassa on siis elekronisia äänivälähdyksiä, joista on ihmeen lailla saatu aikaiseksi yhtenäisiä biisejä. Hilpeän huoletonta rytmiä ja lapsekas "pet shop boys" tyylinen vokalisointi tuovat retron, mutta silti selvästi 2000-lukulaisen yhdistelmän. Mitä muuta voisi ruotsalaiskaksikolta odottaakaan?

Levyn tarjoaa parhaimpiaan kun soittolistalle osuu Adore, joka kolahtaa suoraan korvan biittisimpukkaan. Tykyttävä rytmi ja rikkinäiset piano ja elektrohärdelliefektit luovat yhdessä levyn parhaimman biisin. Toinen jalkaa vispattava kappale on the End, joka lopettaa albumin hienosti. Pitää kuitenkin muistaa, että nämä ovat näitä levyjä, joista sympaattisesti tykkää tai sitten kainostelematta vihaa. Monotonisen renkauttavat jumputukset voivat kallistaa jotkut siihen toiseen vaihtoehtoon.

"Med Lo-Fi-Fnk för de Daft Punks och Basement Jaxx tradition vidare och gör modern pop som funkar lika bra på dansgolv som i iPoden." -Aftonbladet

"Den fräckaste ochj mest dansanta pop ni hittar i Sverige 2006" -Norra Västerbotten

http://www.lo-fi-fnk.com/

Rautakoura - Rautakoura

Aaah, Rautakoura. Mitään bändiä ei ole siistimpää hypettää kuin tätä Helsingin Metallikättä. Ei siinä mielessä, että kyseessä olisi mikään patoutunut hevimetallibändi, vaan kyse on letkeästä bluegrass/folkpopista. Kai. Apollovuoren pojat ovat selvästi parantuneet debyyttilevyn ajoista. Kekseliäät paperikannetkin ovat jääneet historiaan ja tilalla on komea täysmuovinen suojakuori. Erikoismainintana kansitaiteen suunnittelijalle papukaijamerkki.

Loistavat sävellykset säteilevät levyn joka kulmasta. Iloisesti pomppiva banjo, sen kintereillä kirmaavat kitarat ja jääräpäinen basso luovat loistavaa musiikkia lempeään kesäauringon täyttämään päivään. Eli ei muuta kun Nano esiin, Rautakoura soimaan ja aurinkoon loikoilemaan ja nauramaan jalkakäytävillä kiiruhtaville ihmisille. Vielä on syksyyn asti aikaa.

Erikoisena ominaisuutena Rautakouran toinen julkaisu on Teemalevy™ jos ainakin soittolistaa katsoo tarkemmin. Hyppää siis Kathrinan kannelle ja ota kurssi kohti horisonttia. Varsinkin Matkalla etelään saa laulamaan loistavan kertosäkeen mukana. Levy ovat vahvasti instrumentaalinen (esimerkkinä tunnelmallinen Aallon pohjalla), mutta mukaan on mahtunut myös Lauri "Keskiveli" Hämeen laulua. Muutamia biisejä saa ladattua itse Rautakouran sivuilta. Linkki alempana.

Se joka rakasti Deadwoodin tai Monkey Islandin soundtrackeja tulee myös rakastamaan Rautakouraa. Niinpä minulta löytyy Deadwood hyllystä, Monkey Island koneelta ja Rautakoura soittimesta. Ja sitten vain hyräilemään: "Huomenna on hyvä setti, huominen päivä on samettii salettii. Mut tänään pitää kiirettä sykkiä et ehtii taas vetelehtii..."

http://www.rautakoura.net/

The Crash - Selected Song 1999-2005

Stockmannin hullut päivät luovat aina loistavan tilaisuuden ostaa joku The Crashin levy halvalla. Viime kerralla löysin pussistani Melodraman ja nyt kouraan jäi Selected Songs 1999-2005. Eli parhaita pikkuorava-elektro-britti-poppi sävellyksiä. Bändiä ja sen jäseniä ei hirveästi tarvitse esitellä, sillä Teemu Brunila pääsikin jo "kuin kolme marjaa"-osioon uusimmassa Pihauksessa.

Levyn 18 biisiin mahtuu monta kultakimpaletta ja "ai tää on tää!" huudahtusta. Lauren Caught My Eye, Sugared, Star, Still Alive ja Big Ass Love ovat niitä joita jokainen on jossain elämänsä vaiheessa kuullut varmasti radiosta. Aikaa on ollut jo 7 vuoden verran. Levyn muista hieman tuntemattomista biiseistä New York ja A World Of My Own saavat myös monen kuuntelijan sukat rokkaamaan. (Roxin' dem soxorz!) On myös hauska miten Britpop on hitaasti siirtynyt enemmän Dancefloorin suuntaan. Ja sössötys ja huumori senkun vain lisääntyy. Big ass love!

Crashia voi parhaiten kuunnella kannettavasta mankasta istuen penkillä, joka sijaitsee Töölön lahden edustalla siinä Sibeliustalon kallioilla. Juomaksi sopii väljä punaviini ja hieman lämmennyt karjala. Kuuntelija voi myös vapaaehtoisesti astua koiranulosteeseen ja läikyttää punaviiniä valkoisille housuilleen. Kovaa ja kylmää tuulta voi paeta lähimaaston koloihin. Näin saat levyhankinnastasi eniten irti.

Pitää vielä kehua CD:n leaflettiä. Mikä se suomeksi onkaan? Siinä bändi kommentoi hauskasti jokaista levyn kappaletta, joka tuo hyvän retrospektrin ja tunnelman koko kokonaisuuteen. Ja mukana tietysti myös sanat.

http://www.thecrash.com/