Dream, Come True

Huumaavat valoshow'n lasersäteet iskeytyvät ja kimpoilevat hiuksistani hidastetussa filmissä - Whoosh - sininen valo! WHOOBB - pinkki spotti! Tunks -mikrofoni osui ohimoon, au! Mahtimeininki! Strobo-valo signeeraa kertosäkeistön lopun, laulan viimeiset sanat, räjäytän takakenossa viimeisen soinnun soimaan huumassa, jollaista kokee aniharvoin, yleisö mylvii ja repii paitaani -- jätän sähköisen kielikilistimeni lavalle vilkuttaen ihmismassalle viimeisen kerran ja juoksen vaikeastitavoiteltavasti pakoon backstagelle. Huomaan orastavan kuulovaurion vaanivan takanani, kun ihmislaumat ulvovat yleisöstä encorea. Juuri päästessäni backstagen kuohuviinitarjoilun tuntumaan, nappaa takaani tullut bombshell-bändäri kyntensä kiinni kauluspaitaani, joka repeytyy päältäni paljastaen trimmatut vatsalihak --

Mmmmhmm viel viis minuuttia, c'mon..! ...zzZZ mmm

Damn.

Miksi hienoimmat unet terminoituvat juuri näin - odottamatta ja juuri kun loppua vähiten kaipaa? Vaan kenties olen sittenkin syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä tämänkertainen uni oli jonkinlainen enneuni, REM-vaiheeni käänteet toteutuivat nimittäin tuona päivänä lähestulkoisen samankaltaisina - unennäön päivänä tulin esiintymään Pop/Jazzin isolla lavalla. Ilta olikin hämmästyttävän samankaltainen unen kanssa.

Vain jotkin pienet yksityiskohdat olivat erilaisia, kuten hurmioitunut ihmismassa, jonka korvasi joukko hautajaistunnelmaisia zombeja (muiden bändiläisten vanhempia). Ja pitihän niiden kuumien tyttökissahottisten sittenkin olla vain 13-vuotiaita. Ja ainoa asia, mikä päältäni repeytyi, oli olematon ylpeyteni - sekin mikrofonitelineeseen, ei bändärin syleilyyn.

Siltikin mieleeni ei voinut kuin tulvia tilanteen hienous. Ehken ollut täysin löytänyt etsimääni, mutta sain siitä hyvän otteen. Samoin kuin eräs nuori kalastajamaestro Nalle Abbanen sai napatessaan ensimmäisen sillin selkäpalansa. Sitä kadottaa osan itsestään, jos kadottaa unelmansa, ja vasta päästessään toteuttamaan unelmiaan voi hemmo tai heebotar olla täysin Nalle Abbanen.

Goodbye, medicine.

For now, or forever?